Teksti: Tero Kartastenpää

Kahden kansantähden roolit ovat kääntyneet kuoleman jälkeen. Ryysyrannan ryyppääjä Irwin Goodman pilkkaa, että vieressä istuva Kikka korvaa ulkonäöllään, minkä Goodman tekee aivoillaan. Vuoden 1990 Sabatti-keskusteluohjelmaa vetävä Tapani Ripatti on yhtä alentava poptähteä kohtaan. Goodman kuoli vuonna 1991, Kikka 2005, molemmat epäterveellisen elämän jälkeen.

Jos Irwin on rasittava häirikkö, iskelmämadonnastamme on tullut seksuaalisen vapautumisen symboli. Pikkutuhmuus on rohkeutta. Musiikkimaailmassa naisvoimaantujat ovat korvanneet ärisevät viinasankarit. Sitä on vauhdittanut kirjailija Laura Gustafsson, joka kertoo arkistovieraana, miksi halusi nostaa väheksytyn laulajan näytelmänsä Kikka Fan Clubin päätähdeksi.

Toinen arkistolöytö, musiikkiohjelma Sata salamaa (1995) rinnastaa kaksi Kikkaa. Muusikko Kikka Laitinen kertoo, että hän on kärsinyt urallaan, koska kaimaa on vihattu niin paljon. Kikka on osuuksissaan ylipirteä. Hänellä oli alkamassa elämän vaikeat vuodet, kun ihmisten pilkka kävi usein liian raskaaksi.

Elävä arkisto: Kikka, ma 1.7. klo 12.50 Yle Teema & fem

X