Elokuva-arvio: Ad Astra -elokuvassa Brad Pittin näyttelemä astronautti pohtii isäsuhdettaan avaruudessa
Roy McBride (Brad Pitt) selvittää, mikä on uhkaavien voimapurkausten salaisuus, ja onko niillä yhteyttä hänen isänsä tutkimuksiin.
Christopher Nolanin vakiokuvaaja Hoyte van Hoytema on kuvannut elokuvan näyttävät avaruusvisiot komeasti. © Sub
Persoonallisia vaikkakaan ei aina niin onnistuneita elokuvia tehnyt newyorkilaisohjaaja James Gray (s. 1969) tahtoi tehdä osin kirjoittamastaan Ad Astrasta “todenmukaisimman avaruusmatkailun kuvauksen mitä koskaan on tehty”.
Elokuva seuraa Brad Pittin esittämää astronautti Roy McBridea, joka matkaa tähtien taakse saatuaan kuulla, että hänen avaruuteen 16 vuotta sitten kadonnut isänsä saattaakin olla elossa.
Royn pitäisi myös selvittää, mikä on maapalloa uhkaavien voimapurkausten salaisuus. Niilläkin saattaa olla yhteys Royn isän Cliffordin tutkimuksiin maapallon ulkopuolisesta elämästä.
Ad Astra on pätevä, tosiaankin eräänlaista jalat maassa -realismia tavoitteleva avaruusseikkailu, joka pohjimmiltaan on kuitenkin aika tavanomaista vaikeahkon isä-poika-suhteen ruotimista. Vanhemmiten aina vain paremmaksi näyttelijäksi kehittynyt Pitt on hyvä roolissaan.
Isä Cliffordin roolissa käväisee aina suvereen Tommy Lee Jones. Liv Tyler on tuhlattu pelkkään pistäytymiseen miehensä Royn välinpitämättömyyteen tympääntyneenä vaimona.
***
Ad Astra, la 28.8. klo 21.00, Sub