Elokuva-arvio: Cherbourgin sateenvarjot -musikaalin rakkaustarina vetistelee täysillä muttei vesity lainkaan
Michel Legrandin iki-ihanin sävelin soiva haikea musikaali, jossa kaupanmyyjä rakastaa köyhää mekaanikkoa vaikka äiti patistaa rikkaisiin naimisiin.
21-vuotias Catherine Deneuve teki läpimurtoroolinsa Cherbourgin sateenvarjoissa.
Paksu rakkaustarina vetistelee täysillä, muttei silti ole vesittynyt lainkaan. Jacques Demyn yllätysmusikaali Cherbourgin sateenvarjot (Les parapluies de Cherbourg, Ranska 1964) läväytti esiin huumaavat värit, suurelle yleisölle uuden Catherine Deneuven ja Michel Legrandin musiikin.
Repliikit on sävelletty joka ainoa, eikä minään iskelmäsanoituksina. Normandian satamakaupungista Algerian sotaan passitettava automonttööri Guy (Nino Castelnuovo) laulaa sydänkäpyselleen rivin: ”Algerian tapahtumat huomioon ottaen en palaa varmaan pitkään aikaan.”
Jopa sydäntäsärkevä musikaali pitää laskea uuteen aaltoon, jossa ranskalaiset lisäsivät Amerikan lajityyppeihin oman kierteensä. Hollywood-musikaalien käytetyimpiä miljöitä oli studiototeutettu mielikuvitus-Pariisi, joten lajike suorastaan tarjoutui alustaksi Ranskan veijareille. Jean-Luc Godard oli jo siivuttanut musikaalirakenteet ihan murusiksi (Nainen on aina nainen, myös Legrandin sävelin), mutta Demy vastasi kohdellen genreä hellämielisemmin.
****½
Cherbourgin sateenvarjot, perjantai 23.12. klo 21.00, Teema & Fem