Elokuva-arvio: Cornelis kertoo Cornelis Vreeswijkin värikkäästä elämästä
Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että hollantilaissyntyinen ruotsalaistrubaduuri Cornelis Vreeswijk (1937–87) oli boheemitaiteilijan perikuva.
Pääosan esitti norjalaismuusikko Hans-Erik Dyvik Husby (1972–2021), joka tunnettiin taiteilijanimellään Hank Von Helvete. © Ylen kuvapalvelu
Tämä oman aikansa Carl Michael Bellman tienasi suosionsa päivinä huikeita summia ja hävitti kaiken, oli neljä kertaa naimisissa, istui vankilassa pahoinpitelyistä sekä rattijuopumuksesta ja kuoli maksasyöpään vain 50-vuotiaana.
Silti Vreeswijk sai aikaan lauluja, joita ei voi kuvitella kenenkään toisen tekemiksi. Ne olivat omakohtaisia, yhteiskuntakriittisiä, räävittömiä, hauskoja ja ehdottoman persoonallisia.
Miten tällaisesta miehestä ja elämästä tehdään elokuva? No ei oikein mitenkään. Antonia Pykin käsikirjoittama ja Amir Chamdinin ohjaama Cornelis (2010) on kunnianhimoinen yritys, mutta kaatuu samaan kuin monet elämäkertaelokuvat. Kohteesta saadaan lopulta irti vain tuokiokuvia ja tiettyjä piirteitä, eikä ole mitenkään varmaa, kuinka oikeaan ne osuvat.
Fyysisesti Cornelisin roolin hyvin täyttävä Hans-Erik Dyvik Husby tekee työnsä antaumuksella ja on pääsyy sille, että elokuvan kelpaa katsoa. Myös Cornelisin laulutuotanto saa hieman suuremman sijan kuin tällaisissa muusikkotarinoissa yleensä muusikon itse työlle annetaan.
***
Cornelis, sunnuntai 23.7. klo. 20.45, Teema & Fem