Elokuva-arvio: Downton Abbey – Suositusta brittisarjasta tehdyn elokuvan pääasia tuntuu olevan puitteet eikä sisältö
Downton Abbey tunnetaan juonittelusta ja luokkayhteiskunnan herkullisesta paljastamisesta.
Ei käy kieltäminen, etteikö Downton Abbey (2010–15) olisi yksi viime vuosikymmenen laadukkaimmista brittisarjoista. Silti Julian Fellowesin käsikirjoittama sarja oli jatkuvasti ristiriitaisen kaksijakoinen.
Toisaalta Fellowes tarkasteli yhden aatelisperheen ja sen palvelijoiden kautta brittiläisen luokkayhteiskunnan vähittäistä murrosta viime vuosisadan ensimmäisillä vuosikymmenillä. Fellowesin huomiot aateliston mahdin kuihtumisesta ja työväenluokan vahvistuvasta itsetunnosta olivat teräviä ja osuvia. Toisaalta hän sitten tuntui varauksettomasti ihailevan aateliston hiipuvaa loistoa ja elämäntyyliä.
Sarjan jatkoksi 2019 tehty, Michael Englerin ohjaama elokuva merkitsi Fellowesille täydellistä antautumista yläluokan elämäntavan ihailulle. Ohuena juonenlankana elokuvassa on kuningas Yrjö V:n vierailu Downton Abbeyn kartanossa. Elokuvasta puuttuu puhti ja pointti, ja se tuntuukin pelkältä sarjan faneille tehdyltä somealustoilla ruinatulta tilaustyöltä, tv-sarjan pidennetyltä jaksolta, jossa pääasia ovat puitteet, ei sisältö.
Hugh Bonneville, Michelle Dockery, Jim Carter, Maggie Smith ja monet muut sarjasta tutut näyttelijät toistavat toki roolihahmonsa virheettömän nautittavasti.
**½
Downton Abbey, lauantai 20.11. klo 21.00, TV5