Elokuva-arvio: Iranilainen Ei karhuja -elokuva kertoo elokuvaohjaajan kohtaamista haasteista vanhoillisessa syrjäkylässä
Vankilatuomioita muun muassa propagandasta saanut Jafar Panahi peilaa itsekriittisessä työssään itsensä oloista elokuvaohjaajaa.
Ohjaaja Jafar Panahi (vasemmalla) näyttelee itse pääroolin dokumentaarisessa elokuvassaan.
Iranilaisen elokuvataiteilijan Jafar Panahin kansainvälistä tunnustusta saaneita töitä on nähty Suomessa myös televisiossa: Valkoinen ilmapallo, Peili, Loputon kierre, Naiset paitsiossa, Tämä ei ole elokuva, Taxi Teheran sekä oma suosikkini Kolme naista.
Paremmuuksien listaaminen on kuitenkin monin osin triviaalia tilanteessa, jossa yhteiskunnallisesti haastava taiteilija työskentelee miten pystyy tehden niukkuudesta ja välttämättömyyksistä esteettisen arvon.
Kotimaansa uskonnollisen hallinnon hampaisiin joutunut Panahi on saanut useita vankilatuomioita muun muassa propagandasta. Häneltä on kielletty elokuvien käsikirjoittaminen ja ohjaaminen, ja hänen piilossa tekemiään elokuvia salakuljetetaan läntiseen julkisuuteen.
Tämä taistelu antaa aiheita ja näkökulmia Panahille, joka tässä viimeisimmässä itsekriittisessä työssään esittää itsensä oloista elokuvaohjaajaa, joka työskentelee etänä Turkin rajan tuntumassa. Karvaasti joudutaan kohtaamaan niin maanpakoelokuvan seuraamuksia kuin syrjäkylän vanhoillinen kulttuuri.
Ohjaaja ei anna periksi, ja lopputulemat ovat lohduttomia.
***½
Ei karhuja, keskiviikko 13.9. klo 21.30, Teema & Fem