Elokuva-arvio: Joaquin Phoenix kannattelee upeasti Batmanin arkkivihollisen kipeän tarinan kertovaa Joker-draamaa
Kauhea kankkunen -komedioiden ohjaaja Todd Phillips taitaa synkemmänkin genren. Martin Scorsesen Taksikuskia (1976) muistuttava Joker kertoo yhden näkemyksen Batmanin arkkivihollisen synnystä.
Lumoavasti kehoaan käyttävä Joaquin Phoenix voitti roolistaan Oscarin, ja Hildur Guðnadóttirin sävellys toi ansaitusti parhaan musiikin Oscarin.
Arthur Fleck (kokonaisuutta ilmiömäisesti kannatteleva Joaquin Phoenix) työskentelee klovnina, jota ihmiset työkavereista vieraisiin kaduntallaajiin kohtelevat ikävästi. Ainoastaan äiti, jonka kanssa Arthur asuu, kohtelee häntä kauniisti. Toisaalta äidin läsnäolo ja tältä saatu lempinimi Happy ajavat Arthurin piilottamaan todelliset, traumoista ja kaltoinkohtelusta kumpuavat tunteensa. Kun tämän päälle lisätään muutama voimaantumista vauhdittava sattuma, Arthurista kuoriutuu itsevarma kostaja.
Joker on äärettömän surullinen ja vaikuttava kuvaus mielen purkamattomista myttyröistä, hyväosaisia palvelevasta yhteiskunnasta ja siitä, mitä tapahtuu, kun ei tule kuulluksi. Vaikka ei pitäisi väkivaltaa missään määrin hyväksyttävänä, elokuvan päähenkilöä ja hänen tekojaan ei voi kuin ymmärtää. Melkein tekee itsekin mieli suunnata syksyn hämärtämille kaduille ja pistää ranttaliksi.
*****
Joker, lauantai 16.9. klo 21.00, TV5