Elokuva-arvio: Juice oikoo kansantaiteilijan nousua, persoonaa ja motivoimatonta juopottelurimpuilua
Antti Heikkisen kirjoittamalla elämäkerralla ja sitä hyödyntäneellä Teppo Airaksisen elokuvalla Juice on ansionsa mutta myös rasitteensa.
Riku Nieminen eläytyy Juice Leskiseksi.
Teppo Airaksisen elokuvalla Juice (Suomi 2018) on kohdettaan suorastaan pienentäviä ja väheksyviä näkemyksiä ei pidä uskoa tosiasioiksi. Antti Heikki Pesosen kirjoittama elokuva oikoo kansantaiteilijan nousua, persoonaa ja motivoimatonta juopottelurimpuilua niin latteaksi kliseeksi että itkettää. Tulkinnoilla kuuluukin olla vapautensa, mutta tuskin edes jotenkin uskottavampi viitekehys olisi elokuvaa huonommaksi tehnyt. Päinvastoin, se olisi voinut antaa kantavampaa pohjaa jolta ponnistaa. Kyse on kuitenkin sisällöllisestä osaamisesta eikä edes budjetista. Syyttää ei sovi näyttelijöitä, jotka tekevät yhden ajatuksen rooleissaan mitä voivat. Pääosan Riku Nieminen on Juice-konserteissakin osoittautunut oivaksi klassikkojen kierrättäjäksi. Elokuvassa huomion kuitenkin varastaa Iida-Maria Heinonen, joka saa pelkistettyyn osaansa taiteilijan vaimona raikkautta ja syvyyttä. Kunpa hän ei vain jäisi niin yksin.
**½
Juice, ma 30.11. klo 21.00 Nelonen
Lue myös: Elokuva-arvio: Leijat Helsingin yllä perustuu Kjell Westön samannimiseen romaaniin