Elokuva-arvio: kapinallinen Pilvilinna-elokuva kuvaa rohkeasti seksiä ja huumeidenkäyttöä
Suomalaisen elokuvan 1960-luvun uusi aalto antoi äänen nuorisolle ja korosti luonnollisuutta tehdäkseen eroa studiokauden lavastetodellisuuteen.
Pääroolissa nähtävä Erik Uddström on paremmin tunnettu valokuvaajana.
Sakari Rimmisen esikoisohjaus Pilvilinna oli 60-luvun uudistushengen kapinallisimpia ilmestyksiä.
Euroopan kesäkiertueelta kouluun palaavaa sosialistia Erikiä (Erik Uddström) seuraava elokuva on nuorten auktoriteettikapinan seisova pöytä. Seksin ja huumeidenkäytön kuvaus oli ilmestymisajan standardeilla reipasta.
Uuden aallon perinteiden mukaan Rimminen ei ohjaa Meri Kurenniemen käsikirjoituksesta selväpiireistä tarinaa. Erikin ja porvariperheen tyttären Annikan (Meri Oravisto) tempoileva ihmissuhde on elokuvan dramaattinen kiintopiste.
Muuten Erikin matkassa teinikunnan kokouksesta kannabispiipun äärelle vaeltava elokuva on lähinnä kuvaus ajan hengestä, jossa kasvukivut sekoittuvat poliittisiin jännitteisiin. Pirjo Honkasalon kuvaama elokuva särkee perinteistä muotoa. Rivien välissä Pilvilinna nauraa päähenkilöidensä pakonomaiselle vastahankaisuudelle.
****
Pilvilinna, tiistai 5.3. klo. 21.45, Teema & Fem