Elokuva-arvio: Kerronnan verkkaisuus on japanilaisen Äidit-elokuvan voima ja heikkous
Biologinen äiti astuu yllättäen adoptiovanhempien elämään.
Satokon (Hiromi Nagasaku) ja Kiyokazun (Arata Iura) perheonni saa erikoisen käänteen.
Japanilainen naisohjaaja Naomi Kawase (s. 1969) aloitti elokuvanteon dokumentaristina, joka heti ensimmäisissä töissään käsitteli omaa perhetaustaansa, isättömyyttä ja isoäidin hoivissa kasvamista.
Fiktioelokuvissaan hän osoittautui eri-ikäisten naisten herkäksi ja ymmärtäväiseksi kuvaajaksi, jonka henkilödraamoja pohjustaa yhteiskunnallisten realiteettien ja yhteentörmäysten taju.
Äidit jatkaa monien samojen teemojen parissa. Tapaamme pariskunnan, joka rakkaudella kasvattaa leikkikouluikäistä adoptiolastaan.
Yllättäen heidän elämäänsä astuu vaateitaan esittämään pojan biologinen äiti, joka oli lapsen saadessaan vielä 14-vuotias koulutyttö. Elokuva kertoo pitkänä takautumana hänen rakkautensa ja raskautensa tarinan ennen kuin solmii lankoja nykypäivään.
Kerronnan verkkainen perinpohjaisuus on sekä elokuvan voima että heikkous. Arjen tunnot ja eritoten alistuneen nuoren naisen kokemukset välittyvät, mutta turhankin vaivihkaisella dramaturgialla, jota täytyy loputtomasti lukea vaiteliaiden kasvojen lasketuista katseista.
***
Äidit, keskiviikko 22.11. klo. 21.30, Teema & Fem