Elokuva-arvio: Taistelu rautateistä yhdistelee puolidokumentaarista kerrontaa ja italialaista neorealismia
Suomen tv-ensi-iltansa saava Taistelu rautateistä on Rene Clémentin esikoisohjaus, ja senkin aiheena on Ranskan vastarintaliike.
Rataverkosto nousee amatöörinäyttelijöitä suurempaan rooliin elokuvassa, joka kuvattiin pian sodan jälkeen ja aitoja ympäristöjä hyödyntäen. © Ylen kuvapalvelu
Toinen maailmansota oli ranskalaisohjaaja René Clémentille loppumaton inspiraation lähde. Hän teki useita elokuvia natsien miehittämästä kotimaastaan. Unohtumattomin teos lienee Kielletyt leikit (1952), joka kuvasi sotaa koskettavasti lasten näkökulmasta.
Italialaista neorealismia ja amerikkalaista puolidokumentaarista kerrontaa yhdistelevä elokuva kuvaa rautatieläisten taistelua miehittäjien junakuljetuksia vastaan Normandian maihinnousun alla.
Taistelu rautateistä on vaikuttava kuvaus kollektiivista. Ihmiset eivät ole tarinan pääosassa vaan mutkikas rataverkko, joka tarjoa lukuisia keinoja panna hiekkaa vihollisen rattaisiin. Kerronta on iskevää ja täynnä jännitteitä, mutta myös patrioottisesti painottunutta. Elokuva korostaa vastarintaliikkeen merkitystä sodan ratkaisuvaiheissa unohtaen lähes täysin liittoutuneiden olemassaolon.
****
Taistelu rautateistä, lauantai 15.7. klo 21.00, Teema & Fem