Elokuva-arvio: Viktoria ja Abdul on inhimillinen henkilökuva kuningattaren ja intialaisen miehen ystävyydestä
Elokuvan Viktoria ja Abdul tarina on tosi, mutta käsikirjoittaja Lee Hallin värittämä tapakomedia ja inhimillinen henkilökuva.
Vuonna 1997 Judi Dench esitti Britannian kuningatar Viktoriaa John Maddenin elokuvassa Hänen majesteettinsa rouva Brown, joka kertoi kuningattaren ja hänen palvelijansa John Brownin ystävyyssuhteesta. 20 vuotta myöhemmin Dench palasi kuningatar Viktorian rooliin elokuvassa, jonka aihe oli lähes sama.
Stephen Frearsin pieteetillä ohjaamassa elokuvassa Viktoria ja Abdul intialainen Abdul Karim lähetetään tuomaan Viktorialle erityinen kultakolikko tämän valtakauden 50-vuotisjuhliin vuonna 1887. Leskeksi jäänyt ja hovimiehiinsä kyllästynyt ikääntyvä kuningatar kiinnostuu komeasta muslimimiehestä ja hänen edustamastaan kulttuurista. Niinpä Abdulista tulee Viktorian opettaja, uskottu ja lähes ottopoika – hovin suureksi kauhuksi.
Tarina on tosi, mutta toki käsikirjoittaja Lee Hallin värittämä. Frears tekee siitä nautittavan tapakomedian ja inhimillisen henkilökuvan valtansa ja asemansa rajoitusten kahlitsemasta vanhasta kuningattaresta. Toki Viktoria ja Abdul on myös viime vuosilta niin tuttua brittiläistä koristeellista kuninkaallisviihdettä, mutta mikäpä siinä, jos se on taitavasti ja fiksusti tehtyä.
****
Viktoria ja Abdul, su 5.4. klo 21.00 Tv5
Lue myös: Elokuva-arvio: Mademoiselle Paradis on kuvaus sokeasta pianistitytöstä 1700-luvulla