Huomenta Suomen Joanna Kuvajaa ja Ivan Puopoloa yhdistää hersyvä huumori

Järki ja tunteet. Näin voisi Joanna Kuvajan mielestä lukea tv-ruudun nimikyltissä, kun hän juontaa Huomenta Suomea Ivan Puopolon kanssa. Puopolo on tiedonjanoinen tiedeharrastaja, Kuvaja taas innostuva tunneihminen.

”Ivan on rohkea ja suoraselkäinen haastattelija. Minä olen luonnonlapsi ja innostun monesti aiheesta niin paljon, että haluaisin jäädä puhumaan siitä vielä varsinaisen haastattelun jälkeenkin”, Kuvaja kuvailee.

Kyllä Puopolokin tosin mielellään jää jututtamaan haastateltaviaan ruutuajan jälkeen.

”Yksi tämän työn kivoimmista puolista on se, että meillä käy vieraina niin paljon asiantuntijoita. Heitä tavatessamme saamme ilmaisia yliopistotason luentoja”, Puopolo riemuitsee.

Myös varsinaisessa haastattelussa Puopolo pyrkii sekä imemään että välittämään tietoa. Hän ei halua kysellä itsestäänselvyyksiä, vaan esittää kysymyksiä, joihin tahtoo aidosti saada vastauksen.

Ruudussa tiedonimijän ja innostujan lähestymistavat täydentävät toisiaan. Kuvaja uskoo, että tämä on yksi syy hänen ja Puopolon yhteistyön sujuvuuteen. Toinen syy on täydellinen luottamus. Kun kollegan tuntee hyvin, tietää että hän paikkaa kyllä kaikki unohdukset ja lipsahdukset.

Ja niitä lipsahduksiahan sattuu, sillä myös huumori on tärkeä Kuvajaa ja Puopoloa yhdistävä tekijä. Kuvaja ihailee Puopolon nopeita, kuivia heittoja – ja myöntää olleensa itse tavalla tai toisella osallinen moniin ohjelmassa nähtyihin naurukohtauksiin.

”Jostain syystä satun aina olemaan paikalla, kun studiossa tapahtuu jotain outoa. Olin silloinkin, kun Pekka Pouta repesi täysin säätä ennustaessaan. Heitin siinä Pekalle jotain puolilevotonta kommenttia juuri ennen hänen osuuttaan, mikä saattoi vähän pohjustaa repeämistä”, Kuvaja myöntää.

Tiukassa opissa raviradalla

Kuvajan ja Puopolon yhteistyö alkoi tammikuussa 2017, kun Huomenta Suomi uudistui ja siirtyi helsinkiläisen kirjakaupan ikkunaan. He itse asiassa juonsivat yhdessä ensimmäisen uudistuneen ohjelman. Ennen sitä ensimmäistä lähetystä Kuvaja ei nukkunut montakaan tuntia.

”Pyörin levottomana ja mietin, että mitähän tästäkin tulee, kohta pitäisi lähteä juontamaan kaksi ja puoli tuntia suoraa lähetystä. Se oli tosin positiivista jännitystä ja intoa siitä, että edessä oli niin paljon kaikkea uutta”, Kuvaja muistelee.

Suora lähetys sinänsä ei Kuvajaa jännittänyt, sillä hän oli ehtinyt juontaa kuutisen vuotta ohjelmia suoraan raviradalta. Tätä pestiä hän nimittää elintärkeäksi oppikoulukseen.

Koska hevospiirit ja raviurheilu olivat Kuvajalle tuttuja aiheita, hän saattoi keskittyä opettelemaan tv-ohjelman tekemistä.

”Raviohjelmassa on usein jouduttu muuttamaan käsikirjoitusta lennosta. Siellä on luovittu kameran edessä, kun hevonen on päässyt karkuun taustalla. Se kokemus kehitti melkoisen kestävyyden suoran lähetyksen tekemiseen.”

Erikoinen vuorokausirytmi

Puopolo myöntää, että häntä Huomenta Suomen pestissä hirvittivät nimenomaan aikaiset aamut.

”Kun tein aamuradiota, en koskaan tottunut aikaisiin herätyksiin. Nyt kuvio on sikäli helpompi, että asun niin lähellä studiota. Riittää, että herään 20 yli viiden, mikä on melkein normaali heräämisaika ihmiselle”, Puopolo myhäilee.

Kun Puopolo avaa aamulla silmänsä, on Kuvaja ollut pystyssä jo pitkälti toista tuntia, lenkittänyt perheen koirat ja lähtenyt matkaan kohti työpaikkaa.

”Kaikki menee hyvin, kun etenen sellaisella yhden pysähdyksen taktiikalla: pesen illalla hampaat yhdessä 8-ja 4-vuotiaiden poikieni kanssa, ja painun yhtä aikaa heidän kanssaan nukkumaan. Aamulla lapset jäävät nukkumaan autuaan tietämättöminä siitä, että äiti lähti jo töihin”, Kuvaja kertoo.

Kuvaja toteaa, että erikoinen vuorokausirytmi on pieni hinta mielenkiintoisesta työstä. Sitä paitsi hän näkee asiassa paljon hyviä puolia. Esimerkiksi aamuruuhkat jäävät väliin, kun hän ajelee töihin viiden aikoihin ja sieltä kotiin yhdeksän jälkeen.

”Tai tältä tuntuu ainakin nyt. Katsotaan, mitä mieltä olen vuoden kuluttua”, Kuvaja sanoo ja nauraa.

Huomenta Suomi, ma–pe klo 6.25 Mtv3