Elokuva-arvio: Ihmispaholaiset-kauhuelokuva on vaikuttava kokemus – 1970-luvun pessimismi huipentuu hyytävään loppukohtaukseen
Ihmispaholaiset -kauhuelokuvassa avaruudesta tullut organismi alkaa ottaa ihmisiä valtaansa luoden heistä identtisiä mutta tunteettomia kopioita.
Philip Kaufmanin komea tulkinta Ihmispaholaiset vuodelta 1978 ammentaa vainoharhaisen aikakauden tunnelmista.
Jack Finneyn science fiction -romaani The Body Snatchers (1955) on filmattu neljä kertaa. Don Siegel ohjasi tuoreeltaan (1956) kylmän sodan kommunismipelkoja heijastelevan tulkinnan. Omat versionsa tekivät myös Abel Ferrara vuonna 1993 ja Oliver Hirschbiegel vuonna 2007.
Ihmispaholaiset
Terveyslaitoksen tutkija Elizabeth Driscoll kertoo työkaverilleen Matthew Bennellille puolisonsa tylsämielisen tylyksi muuttuneesta käytöksestä.
Juoni on kirjoitettuna täyttä b-elokuvaa, mutta Kaufmanin aikuinen tyyli tekee elokuvasta vaikuttavan kokemuksen. Se ei pyri olemaan Siegelin elokuvan uusintaversio, vaan oman tekoaikansa teemoja hienosti hyödyntävä itsenäinen tulkinta. 1970-luvun pessimismi huipentuu hyytävään loppukohtaukseen.
Tähtiä: ****
Ihmispaholaiset, to 30.1. klo 21.00 Yle Teema & Fem
Lue myös: Dogman -jännärissä näyttelijät, miljööt ja vääjäämätön tulevan pelko purevat kirpeästi