Kriitikon valinta: Huuliharppukostaja
Henry Fonda (vas.) ja Charles Bronson näyttelevät Huuliharppukostajassa.
1960- ja 70-lukujen vaihteen molemmin puolin elettiin lännenelokuvan viimeistä huippukautta. Italialaiset spagettiwesternit laajensivat perinteisen lajityypin olemusta maustamalla sitä ironialla, vähemmistöjen näkökulmalla ja moraaliltaan entistä häilyvämmillä päähenkilöillä.
Jenkit vastasivat spagettihaasteeseen – ja omaa yhteiskuntaansa järisyttäneeseen kulttuuriradikalismin aaltoon – lännen sankarimyyttejä kyseenalaistaneilla revisionistisilla westerneillä ja entistä kyynisemmällä asenteella.
Siinä sivussa John Waynen kaltaiset vanhan liiton cowboyt jatkoivat konservatiivisia seikkailujaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Moni keskeinen western-ohjaaja näki kuitenkin horisontissa häämöttävän auringonlaskun. Sitä siirsi lähemmäksi kaupungistuminen, joka vieroitti ihmisiä agraarisesta preeriakuvastosta ja tarjosi tilalle Tähtien Sotaa ja muita urbaaneja ilmiöitä.
Tunne katoavan äärellä olemisesta on kantava voima sekä aikakauden suurimmassa jenkki- että italowesternissä: Hurjassa joukossa (1969) ja Huuliharppukostajassa (1968). Sergio Leonen päätyöksi usein nostettu Huuliharppukostaja on raadollisuudessaankin lähes satumainen kuvaus modernin yhteiskunnan synnystä.
Henry Fondan rosvopäällikkö ja Charles Bronsonin tätä jahtaava salaperäinen kostaja eivät piittaa junan tuomasta edistyksen mahdollisuudesta. Kovanaamat pitävät vanhoista kunniakoodeista kiinni katkeraan loppuun saakka, kuin tietäen, ettei tulevaisuudessa ole sijaa heidän kaltaisilleen muinaisjäänteille. Vihollisia yhdistävä asenne on kuin joutsenlaulu, joka antaa westernin kulta-ajalle arvokkaan lopun.
Huuliharppukostaja, su 24.12. klo 1.00 Hero