Kunnian polut -elokuva istuu Ukrainan tilanteeseen aivan yhtä hyvin kuin ensimmäiseen maailmansotaankin

Stanley Kubrick ohjasi 29-vuotiaana sodanvastaisen klassikkoelokuvan, jonka viesti osuu maaliin myös Ukrainan sodan päivinä. Nytkin saavat muut heittää henkensä johtajan puolesta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvassa mestariteoksessa rintamahyökkäys epäonnistuu ja kolme sotilasta joutuu sotaoikeuteen.

Stanley Kubrick ohjasi 29-vuotiaana sodanvastaisen klassikkoelokuvan, jonka viesti osuu maaliin myös Ukrainan sodan päivinä. Nytkin saavat muut heittää henkensä johtajan puolesta.
Teksti: Pekka Eronen

Mistä ja kenestä Kauko Röyhkä puhuu? ”Sodan johtajat puhuvat kunniasta, mutta rikkovat itse kaikkia kunnian sääntöjä vastaan. Kaikkein kunniallisimpia henkilöitä ovat ne, jotka ammutaan”.

Ainakin hänen sanansa kiteyttävät jotakin oleellista siitä Vladimir Putinin sodasta, jota Ukrainassa juuri nyt käydään.

Kyse on kuitenkin Stanley Kubrickin klassikosta Kunnian polut (Paths of Glory, 1957), josta muusikko-kirjailija keskustelee ennen elokuvaa näyttelijä Tobias Zilliacuksen ja toimittaja Kalle Kinnusen kanssa.

Kuolema juoksuhaudoissa

Ensimmäiseen maailmansotaan lähdettiin eri puolilla Eurooppaa intoa puhkuen kesällä 1914. Ajateltiin, että koko maankolkka on menettänyt elinvoimansa, ja pieni kahakka vain karaisisi nautintojen ja voivottelun laiskistamia kansoja.

Sitä kahakkaa kesti yli neljä vuotta. Melkein yhdeksän miljoonaa sotilasta kaatui taisteluissa. Sodan loppupuolella puhkesi espanjantauti, joka maailmalla surmasi vähintäänkin useita kymmeniä miljoonia ihmisiä.

Miksi? Kunnian polut kysyy sitä, eikä löydä muuta vastausta kuin sotapäälliköiden piittaamattomuuden ja itsekkyyden. Kun rintamalle kerran oli lähdetty, piti jälkeä syntyä. Vähintäänkin ruumisröykkiöinä.

Länsirintamalta ei uutta

Kubrickin elokuvassa käydään ensimmäiselle maailmansodalle tyypillistä, katkeraa taistelua merkityksettömästä maaläntistä. Vähäisistä kukkuloista taisteltiin vuosikausia, liejun, rottien ja vilun keskellä.

Adolphe Menjou on ranskalainen kenraali, joka komentaa virkaveljeään (George Macready) valloittamaan saksalaisten tukikohdan. Jälkimmäinen puolestaan komentaa Kirk Douglasin esittämän eversti Daxin vastaamaan luotisateesta, verenvuodatuksesta ja muusta ikävästä. Ylennyksen kenraali voi kyllä käydä itselleen pokkaamassa.

Tehtävä on todellinen itsemurhahanke, ja seuraukset ovat sen mukaiset. Koska päitä on saatava vadille, sotaoikeudessa tavataan. Siellä tuliluontoinen Douglas pääsee laukomaan aivan samoja, järjen ääntä kaikuvia vastalauseita kuin miljoonat ihmiset tällä hetkellä eri puolilla maailmaa.

Kaukaa on helppo huudella

Sodan järkyttävät uutiskuvat ovat monilla tulleet kevään mittaan myös painajaisuniin. Kunnian polut ei mässäile hirmuteoilla samaan tapaan kuin tuoreemmat sotaelokuvat, vaan käsittelee ennen muuta sodankäynnin moraalia. Siksi 65-vuotiasta elokuvaa on ehkä helpompi katsoa. Vahvasti se silti yhä puhuttelee.

Kubrick tähtää katseen sodankäynnin pimeään sydämeen: siihen samaan, joka parhaillaan myös Ukrainassa pumppaa. Se näyttää, kuinka lohduttoman pitkä matka komentamisen tasolta on sinne, missä muta ja veri sekoittuvat. Sotaherrojen kartanoihin ei kuulu tykkien jyske, eivät tuskanhuudot.

Kunnian poluissa sotaoikeuden upseerit heittelevät kuolemantuomiota pitkän pöydän takaa. Pitkä pöytä on tunnetusti Putinillakin. Oikeastaan se jatkuu Kremlistä aina jonnekin Mariupolin ja Butšan kaduille. Sen päästä on helppo huudella lisää uhreja.

Stanley Kubrickin läpimurto-ohjaus on armoton läpileikkaus sodan mekanismeista ja yksittäisen ihmisen olemattomasta arvosta. Kuvassa Kirk Douglas, joka esittää eversti Daxia.

Kunnian polut, lauantai 30.4. klo 21.00, Teema & Fem

X