”Liian laveaksi paisunut termi tosi-tv on menettänyt merkityksensä”
”Tosi-tv:n voima oli vahvimmillaan, kun katsojat ja esiintyjät eivät vielä olleet tottuneet lajityypin konventioihin”, TV-Maailman tuottaja Onnimanni Liukkonen kirjoittaa.
Onnimanni Liukkonen on TV-maailman tuottaja.
2000-luvun alusta asti televisiota hallinnut tosi-tv on vuonna 2022 vähän kaikkea ja ei oikeastaan mitään.
Mitä yhteistä tosi-tv-ohjelmilla on? Lajityypin alle voidaan niputtaa dokumentaariset työpaikkarealityt (Poliisit, Suomen huutokauppakeisari), parisuhdeviihde (Ensitreffit alttarilla, Temptation Island, The Harlins), musiikkiviihde (Vain elämää, Masked Singer) tai erilaiset kilpailut (Suurin pudottaja, Selviytyjät, Game of Games). Fiktiota lukuun ottamatta lähes kaikki tv-tarjonta onkin jonkin sortin realitya.
Väittäisin, että liian laveaksi paisunut termi tosi-tv on menettänyt merkityksensä.
Nykyisin formaatti vain naurattaa
Tosi-tv:n voima oli vahvimmillaan, kun katsojat ja esiintyjät eivät vielä olleet tottuneet lajityypin konventioihin. Silloin voitiin kokea oikeita yllätyksiä ja järkytyksiäkin. Nykyisin vain naurattaa, kun Possen duudsonit ryntäävät alasti suihkuun, ennen olisi soitettu poliisi.
Toinen tosi-tv:tä muuttanut tekijä on ollut entistä vahvempi käsikirjoittaminen. Räväköitä käänteitä ohjaillaan niin, että tosi-tv:n sijasta voisi puhua dokudraamasta. Se ei kuitenkaan enää tarkoita sitä, että alkoholilla saadaan kontenttia BB-taloon, vaan sitä, että katsojan tunteita manipuloidaan taitavalla ohjauksella, leikkauksella ja musiikin käytöllä. Näin katsojalta irtoaa kyynel tai nauru oikeassa kohdassa.