Macbeth on painajaisunta muistuttava tragedia
Orson Welles oli kiistatta yksi 1900-luvun amerikkalaisen elokuvan suuria ohjaajalahjakkuuksia. Valitettavasti hänen visioilleen ei useinkaan syntynyt rahallista tukea, joten Wellesin tuotanto jäi pieneksi.
Welles kertoi elokuvissaan erilaisin muunnelmin aluksi mahtavan mutta lopulta tuhoutuvan miehen tarinaa. Kolmesti tämä mies nostettiin Shakespearen näytelmistä: ensin Macbethissä 1940-luvun lopulla, sitten Othellossa 1951 ja vielä elokuvassa Falstaff (1966).
Wellesin Macbeth on kokonaan oudoissa sisälavasteissa toteutettu, painajaisunta muistuttava tragedia skottipäälliköstä, joka uhraa kaiken kunnianhimolleen. Nimiosan itse esittävä Welles painottaa näytelmän psykologisia, klaustrofobisia ja makaabereja aineksia tehokkaasti John L. Russellin mustavalkokuvauksen tukemana.
Tuoreimman Macbethin elokuvaversion teki Justin Kurzel 2015. Hyvä sekin on, mutta Wellesin synkkää tunnelmallisuutta ja kohtalonomaisuutta on vaikea ylittää. Jeanette Nolan on Wellesin ohella erinomainen miestään yhä verisimpiin tekoihin ajavana lady Macbethinä.
Kino Klassikko: Macbeth (USA 1948), to 3.5. klo 21.00 Yle teema & fem