Pantomiimitaiteilija Marcel Marceausta kertova elämäkertadokumentti erottuu edukseen keskittyen työhön
Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, sanotaan. Mutta onkohan sitä nykymaailmassa jo liikaa?
© Yle
Tämä tulee päällimmäisenä mieleen, kun katsoo tuoretta dokumenttia pantomiimitaiteilija Marcel Marceausta (1923–2007). Ilmeiden, eleiden ja liikkeiden avulla hän kykeni luomaan korkeatasoista, täysin omannäköistään taidetta, joka ei kaivannut sanoja.
Marcel Marceau: hiljaisuuden taide eroaa edukseen perinteisistä taiteilijaelämäkerroista. Nyt ei keskitytä persoonaan vaan hänen työhönsä. Dokumentissa tosin sivutaan taiteilijan henkilöhistoriaa, mutta varsinaisessa pääosassa on hänen taiteensa ja erityisesti sen vaikutus hänen perheeseensä ja muihin alan taiteilijoihin.
Puhuvia päitä on ehkä hivenen liikaa, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi. Parhaimmillaan elokuva on silloin, kun ruutuun välähtää vahvasti tunnelmallisia katkelmia Marceaun vanhoista esityksistä. Niissä taiteilija on todellakin saanut hiljaisuuden puhumaan. Marceau pelkäsi, että pantomiimitaide kuolisi hänen mukanaan. Ohjelmassa esiintyvät miimikot puhuvat onneksi kuitenkin tätä vastaan.
Marcel Marceau: hiljaisuuden taide, sunnuntai 16.4. klo 16.00, Teema & Fem