Seitsemän laulua tundralta -näytelmäelokuvassa on vaikuttava tunnelataus
Suuren etno-ohjaajan Markku Lehmuskallion Seitsemän laulua tundralta ei ole dokumentaristin viimeinen näytelmäelokuva nenetseistä, mutta maineikkaimpana se säilyy, hyvästä syystä.
Seitsemän laulua tundralta -elokuvan arktinen tunnelataus on vaikuttava. Toinen ohjaaja ja kaikkien seitsemän episodin kirjoittaja on Anastasia Lapsui.
Nenetsit ovat pohjoisimman Venäjän porotalouskansa Kuolan niemimaalta pitkälle itään päin. Tänään muistokokemukset 1900-luvun alkupuoliskon venäläisestä imperialismista viiltävät aina vain syvältä. Jäätävä jakso ”Itsellinen” kuvaa poroisäntä Hatšvalia (Hatjago Jezangi), jonka kotaan lampsivat punaupseerit sanelemaan, että he vievät lähes koko tokan perustetulle kolhoosille. Tulivathan he antamaan kaikille vapauden.
Toki alkuperäiskansa nenetsien elämänkäsitys on koko elokuvan läpi sykähtelevä sydän. Parhaimmillaan 50 asteen pakkasessa kuvatussa mustavalkoelokuvassa on omintakeisuuden aura jopa äänitaktiikassa – talvella humisevat tuulet, kesällä itikat.
Seitsemän laulua tundralta, sunnuntai 17.12. klo. 12.30, Teema & fem