Listasimme Teeman elokuvafestivaalin tarjonnan: kauhun, koirat ja klassikot – Muistatko kulttimaineeseen nousseen Suspirian vuodelta 1977?

Jaa artikkeli
Teeman elokuvafestivaali
Luca Guadagninon Suspiriassa (2018) pääroolista vastaa Dakota Johnson (etualalla), joka tunnetaan myös Fifty Shades -elokuvista. © yle
Yle Teeman elokuvafestivaali tulee taas ja tarjoaa vanhaa ja uutta, pitkää ja lyhyttä, jokaiselle elokuvan ystävälle jotakin. Festivaali viettää tänä syksynä myös 10-vuotisjuhliaan.

Tämänsyksyinen Teeman elokuvafestivaali nostaa eräänlaiseksi keskipisteeksi italialaisohjaaja Luca Guadagninon (s. 1971) uuden version Dario Argenton kulttimaineen saavuttaneesta kauhuelokuvasta Suspiria (1977).

Se on Guadagninon uralla jo toinen äskettäinen remake, sillä hänen 2015 valmistunut elokuvansa A Bigger Splash on muunnelma Jacques Derayn vuoden 1969 ranskalaisesta ohjaustyöstä Vaarallinen loma. Käsikirjoittajakin on A Bigger Splashissa ja Suspiriassa sama, David Kajganich.

Berliini 1977

Toisin kuin Argento, Guadagnino sitoo Suspirian tiukemmin aikaan ja paikkaan. Paikka on jaettu Berliini ja aika syksy 1977, jolloin Saksan Liittotasavaltaa riivasivat poliittinen kuohunta ja Punaisen armeijakunnan terroriteot.

Amerikkalainen Susie (Dakota Johnson) saapuu berliiniläiseen tanssiakatemiaan opiskelemaan. Akatemia on kuitenkin vain kulissi siellä majailevalle ja valtaansa käyttävälle noitapiirille.

Guadagnino on heittänyt romukoppaan Argentolle ominaiset räikeät värit ja tehnyt elokuvastaan sävyiltään syksyisen harmaan. Myös kauhuelementit ovat hillitympiä kuin Argenton teatteriverta pursuavat liioittelut.

Kriitikot ovat Suspiriassa nähneet äitiyden ja vallankäytön teemoja sekä Saksan kautta myös natsiajan syyllisyyden ruotimista. Kaikki tämä jää ylipitkässä elokuvassa kuitenkin aika epämääräisesti hahmotelluksi, eikä Gua- dagninon versio yllä Argenton verisinfonian tasolle sen paremmin tunnelmaltaan kuin shokkiefekteiltään. Tosin Guadagnino on sanonutkin, ettei Suspiria ole varsinainen uusi versio, vaan ennemminkin kunnianosoitus Argenton elokuvalle.

Guadagninon paras meillä nähty elokuva on edelleen upea Call Me by Your Name (2017), 1980-lukuinen tarina nuoren pojan kasvamisesta itsetuntemukseen ja rakkauteen suvaitsevassa ilmapiirissä.

Tarjontaa laidasta laitaan

Mainitsemisen arvoisia festivaalin muita elokuvia ovat muun muassa Jean-Luc Godardin raikas uuden aallon musikaalimuunnelma Nainen on aina nainen (1961), Don Siegelin psykologinen Yhdysvaltojen sisällissotadraama Korpraali McB (1971), Lee Chang-dongin tavattoman hieno Haruki Murakamin novelliin perustuva eteläkorealainen draama Burning (2018) sekä hongkongilaisen elokuvan kuninkaan Wong Kar-wain huikean kauniit restauroidut mestariteokset In the Mood for Love (2000) ja 2046 (2004).

Festivaalin dokumenttien päähenkilöitä ovat muusikot David Byrne ja Moby. Uudempaa harvinaisemmista elokuvamaista tulevaa tuotantoa edustavat Ali Jaberansarin iranilainen Teheran, rakkauden kaupunki (2018) ja Hari Saman meksikolainen Tämä ei ole Berliini (2019).

Todellisia harvinaisuuksia ovat elokuvan edelläkävijän, ranskalaisen Alice Guy-Blachén neljä lyhytelokuvaa vuosilta 1906–12.

Eikä koiraihmisiäkään ole unohdettu: Elizabeth Lon Istanbulin koirissa suurkaupunkia katsotaan kolmen kulkukoiran silmin.

Suspirian ja Korpraali McB:n lisäksi väristyksiä tuottaa Michael Reevesin kulttimaineeseen noussut, 1600-luvulle sijoittuva brittielokuva Noidantappajat (1968), nimiosassa itseoikeutetusti brittikauhun isoisä Vincent Price.

Teeman elokuvafestivaali, tiistai 16.11. klo 21.55, Teema & Fem

X