Tv-viikko 3: Musketeers, Breakfast Club ja Scifin historiaa
Musketeers, su 18.1. klo 21.05 TV2
SARJA Muskettisoturit Aramis, Athos ja Porthos ratsastavat miekat ja musketit lanteillaan seikkailusta toiseen 1600-luvun Ludvig XIII:n Ranskaan sijoittuvassa sarjassa. Joukkoon liittyy nuori D’Artagnan, jonka musketöörit kokevat sieluntoverikseen.
Nelikon ja kuninkaan lisäksi muissa keskeisissä rooleissa nähdään muun muassa kuningatar Anna Itävaltalainen ja juonitteleva kardinaali Richelieu kätyreineen.
Tv-sarja pohjautuu Alexander Dumas vanhemman vuonna 1844 ilmestyneeseen romanttiseen kertomukseen Kolme muskettisoturia, johon Dumas sai inspiraation todellisista 1600-luvulla eläneistä kuninkaan musketöörikaartin jäsenistä kertovista tarinoista.
Romanttinen Aramis
Näyttelijä Santiago Cabrera esittää charmikasta, hengellistä ja naisten ihailemaa muskettisoturia nimeltä Aramis.
”Aramis on romanttinen huimapää, joka kulkee rakkaudesta rakkauteen”, Cabrera kertoo roolihahmostaan.
”Hän nauttii vaarasta ja elämästä hiuskarvan varassa. Hän rakastaa taisteluja ja naisia ja hänellä on aina hymy huulillaan.”
Sydämessään tällä musketöörillä on erityisesti yksi nainen, kuningatar Anna Itävaltalainen.
”Kuningatar elää onnettomassa avioliitossa, ja Aramis tietää sen. Aramis on romantiikkaan taipuvainen mies, joka haluaa löytää elämäänsä jotain aitoa. Ehkä hän löytää etsimänsä kuningattaren kanssa, kukapa tietää.”
Aseveli Porthos
Vaatimattomista oloista tuleva Porthos puolestaan löytää muskettisotureissa perheen, jota hänellä ei koskaan aiemmin ole elämässään ollut.
”Porthos tulee slummeista, mutta nousee osaksi aikansa eliittiä. Oma taustani on samanlainen, joten uskon pystyneeni tuomaan rooliin hyvin paljon”, näyttelijä Howard Charles sanoo.
Howard näkee Muskettisoturit ajattomana klassikkona, johon tullaan palaamaan kerta kerran jälkeen uudelleen.
”Vapaus, veljeys, tasa-arvo. Suuria aatteita, joita emme ehkä kannata tarpeeksi tänä päivänä. Muskettisotureina palaamme kuitenkin näihin voimakkaisiin ja eeppisiin kunnian, velvollisuuden ja rakkauden teemoihin.”
Charlesin mukaan nykyihmisen asenne elämää kohtaan on pikaruokamainen.
”Muskettisoturit osoittavat kuitenkin, että elämästään voi myös tehdä suurenmoisen, kuin mestarikokin loihtiman upean aterian.”
Jalo Athos
Musketöörien isähahmo on Athos, jota näyttelee Tom Burke.
”Jalo Athos on jättänyt taakseen aatelisjuurensa ja liittynyt muskettisotureihin. Naisen rakkauteen karvaasti pettynyt Athos ei liene onnellisimpia ihmisiä maailmassa, mutta hän on aina kuitenkin naisiakin kohtaan hyvin kohtelias, herrasmies viimeiseen saakka”, Burke kuvailee.
”Athos ja hänen entinen vaimonsa Milady osoittautuvat toistensa Akilleen kantapääksi. He häilyvät koko ajan toistensa suhteen rakkauden ja vihan rajamailla. Molempien pinnan alla kiehuu.”
Vaikka muut musketöörit ovat kaikki hyvin romanttisia, Athos välttelee naisia ja on päättänyt olla koskaan enää rakastumatta. Muskettisoturiystävät tuovat ilon hänen elämäänsä. Heidän seurassaan Athos on aidosti onnellinen.
Rohkea D’Artagnan
D’Artagnan täydentää muskettisoturien ryhmän. Hän on köyhä ja rohkea nuori mies, joka kirjassa matkaa Pariisiin etsimään onneaan ja haluaa liittyä muskettisotureihin. Tv-sarjan tulkinnassa D’Artagnan lähtee alunperin kostamaan isänsä murhaa.
”Vihaan aluksi musketöörejä, sillä luulen Athoksen surmanneen isäni”, D’Artagnanin roolin näyttelevä Luke Pasqualino kertoo.
”D’Artagnan on kuin Athos 10 vuotta sitten, poikkeuksellisen taitava miekkailija. Ensimmäisessä episodissa kävin jopa kaksintaisteluun Athoksen kanssa, mutta lopulta kuitenkin kunnioitamme kaikki toinen toisiamme.”
Nelikosta tulee työtovereita ja ystäviä.
”Muskettisoturit näkevät, että olen heidän hengenheimolaisensa. He pitävät tulisieluisuudestani.”
Pasqualino kertoo musketöörien tulevan hyvin toimeen keskenään myös kuvausten ulkopuolella.
”Uskon, että tämä välittyy katsojillekin. Koskaan ei voi tietää, miten hyvin tulee toimeen toisten näyttelijöiden kanssa. Me olimme onnekkaita, sillä meillä neljällä synkkasi heti alusta asti.”
Pasqualino kertoo intensiivisen, viiden päivän harjoitusleirin lähentäneen musketöörejä toisiinsa entisestään.
”Uurastimme leirin aikana seitsemän tuntia päivittäin yrittäen hioa ratsastus- ja miekkailutaitojamme. Se oli samalla loistava mahdollisuus tutustua toisiimme paremmin. Huomasimme, että olemme luonteiltamme monella tapaa samanlaisia. Muun muassa tapamme lähestyä ongelmia on sama.
Tärkeintä sarjankin kannalta lienee kuitenkin se, että nelikolla näyttää aina olevan todella hauskaa yhdessä.
Anneli Lenkkeri
Breakfast Club, la 17.1. klo 21.00 Teema ****
ELOKUVA (USA 1985) 80-luvun teinielokuvien kulmakivi kertoo viidestä lukiolaisesta, jotka joutuvat viettämään lauantaipäivän jälki-istunnossa. Jokainen edustaa eri stereotypioita; mukana ovat urheilija, älykkö, prinsessa, sekopää ja rikollinen.
Räväkäksi äityvä keskustelu riisuu koulun, vanhempien ja yhteiskunnan asettamat kulissit ja nuoret pystyvät löytämään toisensa ilman ennakkoluuloja.
Nuortenelokuviin erikoistunut John Hughes onnistui kiteyttämään ohjaamassaan ja käsikirjoittamassaan elokuvassa yhden sukupolven nuoruudenkokemuksen. Nuorten näyttelijöiden (Molly Ringwald, Emilio Estevez, Anthony Michael Hall, Ally Sheedy ja Judd Nelson) Brat Packiksi kutsutun porukan tähtipotentiaalia hyödynnettiin monessa aikakauden teinirainassa.
Elokuvan aitous ei synny realismista, yksilöiden lähentyminen tapahtuu epäuskottavan nopeasti. Pikemminkin kyse on positiivisesta utopiasta, siksi lopun helpohkot siirappiset ratkaisut voi hyväksyä.
Onnimanni Liukkonen
Scifin historia, ti 20.1. klo 20.00 Teema
DOKUMENTTI Avaruuselokuvat ovat kehittyneet mustavalkoisista halpatuotannoista värikkäitä visuaalisia maailmoja ja tehosteita läpileikkaaviksi tutkimusmatkoiksi tuntemattomaan.
Star Trek, Avaruusseikkailu 2001, Star Wars, Alien ja Avatar ovat johdattaneet tulevaisuuden visioiden sateenkaaressaan useat sukupolvet valovuoden päähän tieteiselokuvien pahvikulissien ja kumiukkojen mustasta aukosta.
Neliosainen Scifin historia tarjoaa tähtienvälisistä elokuvaseikkailuista kiinnostuneille mielenkiintoisia yksityiskohtia, taustatietoja ja haastatteluja. Erityisen kiinnostavia ovat Star Trekissä kapteeni James T. Kirkia näytelleen William Shatnerin lyhyet ja napakat analyysit sekä Stanley KubrickinAvaruusseikkailu 2001:n merkityksien perkaaminen.
Samaan aikaan kun maailma oli mustavalkoinen ja ydinsodan partaalla, Kubrick yhdisti valkokankaalla värikkäästi ihmiskunnan historian ja vieraan älyn ylivoiman nerokkaasti.
Vaikka erikoistehosteilla viritetystä ja elokuvakokemuksen mullistaneesta Star Warsista ja karmivasta Alienista pulppuaa näkökulmia, jää sarjan aloitus sekalaiseksi sukellukseksi kauniiseen ja kauheaan avaruuteen.
Marko Lysmä
Historia: Treblinkan henkiinjääneet, ma 19.1. klo 19.00 TV1
DOKUMENTTI Vaikka juutalaisten joukkotuhosta on kerrottu monta tarinaa, niin aina natsien kylmä tehokkuus jaksaa hämmentää ja ennen kaikkea järkyttää. Saksalaiset perustivat varsinaisten keskitysleirien rinnalle tuhoamisleirejä, joiden ainoa tarkoitus oli juutalaisten ja muiden ei toivottujen kansanryhmien massamurhaaminen. Yksi tällainen leiri oli Puolassa sijainnut Treblinka.
BBC:n dokumentissa kerrotaan leiriltä hengissä selvinneiden Kalman Taigmanin ja Samuel Willenbergin tarinat. He olivat dokumentin teon aikaan kaksi viimeistä hengissä olevaa Treblinkan vankia. Taigman kuoli vuonna 2012.
Miesten selviäminen on suoranainen ihme, sillä leirin kuolleisuusprosentti oli käytännössä sata. Vuosien 1942 ja 1943 aikana tapettiin yhteensä noin 800 000 ihmistä. Hengissä selvisi vain alle sata vankia, jotka pakenivat elokuussa 1943 alkaneen kapinan aikana.
Treblinkasta ei ole olemassa juuri lainkaan kuvamateriaalia, koska alueella valokuvaaminen oli ankarasti kielletty. Liikkuvaa kuvaa ei dokumentissa nähdä lainkaan, mutta Taigmanin ja Willenbergin kertomukset ja leirin toiminnasta piirretyt kuvat ovat väkeviä todisteita ihmiskunnan pimeimmistä hetkistä. Tappotyö toteutettiin saksalaisella järjestelmällisyydellä ja äärimmäistä julmuutta osoittaen.
Leirille kuljetetut vangit riisuttiin alastomiksi ja marssitettiin suoraan kaasukammioihin. Naiset ja lapset joutuivat odottamaan, kun miehet tapettiin ensin.
Taigman ja Willenberg joutuivat, tai oikeastaan paradoksaalisesti pääsivät siihen pieneen joukkoon, joka työskenteli tappamisen tukitoimissa. Henkisesti äärimmäisen raskaassa työssä ei juuri toivoa ollut, sillä myös heidät oli tarkoitus tuhota lopuksi.
Onnimanni Liukkonen
Saattomatkalla, to 22.1. klo 22.00 Fem
DOKUMENTTI Joukko amerikkalaisia high school -nuoria osallistuu kurssille, joka pidetään kuolemansairaiden ihmisten hoitokodissa.
Nuorten tehtävänä on pitää seuraa elämänsä viimeisiä ehtoopäiviä eläville potilaille, keskustella heidän kanssaan ja kuunnella heidän toiveitaan, mutta ennen kaikkea olla läsnä.
Dokumentaristi David Marshall seurasi kahden vuoden ajan opiskelijoiden ja potilaiden vuorovaikutusta. Tarkoituksena oli pohtia kysymystä siitä, onko empatia opeteltavissa oleva taito. Saattomatkalla-dokumentin (Beginning With the End) lopussa asiaan annetaan hyvinkin selkeä vastaus.
Marshallin elokuva on vastalause länsimaiselle kuolemankielteisyydelle ja nuoruuden palvonnalle. Se on kaunis kuvaus kuolemisesta ja kuoleman läheisyydestä, kaikista niistä tunnoista, jotka liittyvät niihin viimeisiin hetkiin, kun tärkeä ihminen on siirtymässä ajasta iäisyyteen.
Ei ole niinkään tärkeätä surra, että läheinen kuoli, tärkeämpää on iloita siitä, että hän eli.
Henri Waltter Rehnström