Aino-Kaisa Saarinen kävi juoksulenkillä vielä kaksi päivää ennen synnytystä – ”Mieheni jää nyt vauvan kanssa kotiin”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Aino-Kaisan seuraava suuri tavoite on Lahden MM-kisat talvella 2017. ”En aio stressata siitä vielä kauheasti, sillä uskon olevani hyvässä kisakunnossa, kun hetki koittaa.”
Perfektionistiksi tunnustautuva Aino-Kaisa Saarinen totuttelee pienen Amanda-vauvansa kanssa siihen, että kaikkea ei voi ennakoida. Elämänmuutos on ollut valtava, mutta ihana.

Ovi pamahti kiinni. Se oli lukossa, ja Aino-Kaisa Saarinen seisoi Hollolan kotinsa pihalla pikkuinen Amanda-vauva sylissään.

Naapurin lapset kuuntelivat kummissaan, kun oven taakse jäänyt, yleensä niin korrekti hiihtäjänaapuri, päräytti muutamat mojovat kirosanat ilmoille.

Hetkeä aikaisemmin Aino-Kaisa oli saanut vaipanvaihdon yhteydessä aimolastin sitä itseään omille vaatteilleen ja pyykkikone lauloi. Tyttö ei ollut suostunut poikkeuksellisesti nukkumaan päiväuniaan eikä Aino-Kaisa saanut valmistettua ruokaa tai hoidettua paperitöitään aamupäivän aikana. Juuri rintapumpulla pumpatut maidotkin olivat kaatuneet keittiön lattialle.

Päivän aikataulut olivat menossa pahasti pyllylleen, sillä pian heidän pitäisi olla jo tytön kanssa neuvolassa.

Onneksi Aino-Kaisalla oli kodin vara-avain autossa ja auton ovet sattuivat olemaan tällä kertaa auki. Kovalla tohinalla ja kiireellä he ehtivät neuvolaan. Mutta lääkäri olikin myöhässä. Säntillinen Aino-Kaisa puri hammastaan odotustilassa.

”Se oli tähän asti pahin päiväni äitinä. Olen tottunut siihen, että pystyn suunnittelemaan kaiken tarkasti, mutta nyt äitiyden myötä täytyy totutella siihen, että kaikki ei aina todellakaan mene niin kuin suunnittelee.”

Ihana lahja

Aino-Kaisan ja hänen miehensä, ex-koripalloilija Tom Gustafssonin esikoinen, Amanda Ellen, syntyi toukokuun alussa. Pikkuneiti on jo mullistanut vanhempiensa elämän.

”Tämä on ollut todella kasvattavaa ja ihanaa aikaa. Onneksi kaikki on mennyt niin hienosti. Lapsi on ihana lahja.”

Raskaus ei ollut Aino-Kaisalle itsestäänselvyys, sillä hän koki yhden keskenmenon vuosi sitten. Menetys varjosti mieltä myös Amandan odotuksen alkuvaiheessa.

”Ensimmäisen kuuden viikon ajan se pelotti ja ensimmäisessä ultraäänessä minua jännitti. Mitä pidemmälle päästiin, niin sitä vahvempi luotto minulle tuli siihen, että kaikki tulisi menemään hyvin.”

Aino-Kaisa ei kummemmin hiljentänyt kilpailutahtiaan raskauden alkuvaiheessa.

”Jotkut ihmettelivät, että mitä riehun siinä. Oma äitinikin kyseli, että eikö voisi vähän rauhoittaa tahtia, mutta minulle oli oman psyykeeni kannalta todella tärkeää, että pystyin treenaamaan koko raskausajan.”

Urheilijana Aino-Kaisa on tottunut kuuntelemaan kehoaan tarkasti. Raskausaikana hän teki sitä vielä herkemmällä korvalla.

”Tein päätöksen, että jos jokin asia tuntuu psyykkisesti tai fyysisesti huonolta, niin en tee sitä. Päättelin myös, että kaikki mikä tuntuu minusta hyvältä, tuntuu siltä myös pikkuisesta.”

Synnytys sujui varsin mallikkaasti. Aino-Kaisa on kiitollinen kätilöiden ammattitaitoisista otteista.

”Oli todella tärkeää, että kätilöt osasivat neuvoa milloin pitää himmailla ja milloin ponnistaa. Urheilijana olisin saattanut muuten täräyttää vauvan kerralla ulos.”

Nopea palautuminen

Aino-Kaisa on virallisesti äitiyslomalla vielä elokuun alkuun, jolloin Tom siirtyy vanhempainvapaalle puoleksi vuodeksi.

Aino-Kaisa on aloittanut jo täysipainoisen treenaamisen, vaikka synnytyksestä on vasta pari kuukautta.

Hän kävi juoksulenkillä vielä kaksi päivää ennen synnytystä ja ensimmäisellä 45 minuutin kävelylenkillä heti synnytyksen jälkeisenä päivänä. Kuusi päivää synnytyksen jälkeen hän oli jo rullasuksien päällä.

Kolmen viikon ajan hän aloitteli liikuntaa pikkuhiljaa, maalaisjärkeä noudattaen. Nyt juoksukuntokin on jo kohdillaan.

”Olen myös palautunut synnytyksestä todella nopeasti. Voin tehdä ihan kaikkea – vatsalihakseni eivät ole vielä ihan ennallaan, mutta aika hyvällä mallilla jo.”

Perheen arki on aikataulutettu tiukasti vauvanhoidon ja Aino-Kaisan treenien ympärille.

Aino-Kaisa ja Tom heräävät aamulla 6.30. Amanda nukkuu tuolloin vielä tunnin verran. Sillä aikaa Aino-Kaisa käy tekemässä kolmen kilometrin juoksulenkin ja voimaharjoituksia. Sen jälkeen hän syö aamupalan ja pumppaa maidot seuraavaa lenkkiä varten. Tuotekehitysjohtajana työskentelevä Tom lähtee töihin ja puoli yhdeksän aikaan joku isovanhemmista tulee katsomaan Amandaa. Silloin Aino-Kaisa lähtee pidemmälle lenkille.

Joinakin päivinä hän lähtee vielä kerran lenkille iltapäivällä, kun Tom tulee töistä kotiin.

Erityisesti aamut ovat aikamoista hässäkkää. Onneksi sekä Aikun että Tomin vanhemmat asuvat muutamien kilometrien päässä.

”Ilman isovanhempia tästä paletista ei tulisi yhtään mitään.”

Ikävä tuli heti

Amanda herää kahdesti yössä syömään, mutta Tom osallistuu yösyöttöihin jo tottunein ottein Aino-Kaisan pumppaamalla maidolla silloin, kun äidin täytyy saada nukuttua. Taannoin leirillä Aino-Kaisa nukkuikin eri huoneessa kuin Tom ja Amanda, jotta sai levättyä ja kerättyä voimia treeneihin.

Kun Amanda oli viiden viikon ikäinen, Aino-Kaisa oli vauvastaan erossa 29 tuntia Jyväskylässä tehtävien kuntotestien ajan.

Lähdön hetkellä tuoretta äitiä itketti ikävästä, mutta isä ja tytär olivat pärjänneet keskenään hienosti. Seuraavana päivänä Amanda otti äidin vastaan hymyillen.

Usein Tom ja Amanda seuraavat Aino-Kaisaa mukaan treenileireille.

”Vaikka treenit eivät menisikään aina niin hyvin, niin kaikki muu unohtuu, kun tulen takaisin kämpille ja Amanda hymyilee aurinkoisesti”

Aino-Kaisa arvelee, että juuri se on suurin muutos, jonka äitiys on tuonut hänen elämäänsä.

”Olen äiti ja lapsi ei arvota minua sen mukaan, että miten kisa meni tai miten treenit onnistuivat. Hän ottaa minut aina yhtä lämpimästi vastaan. Se on ihanaa.”

Äitiys opettaa armollisemmaksi

Aino-Kaisa on aina ollut tarkka ja säntillinen, oli kyse treenaamisesta tai kodin siisteydestä. Hänelle on tärkeää, että arki on mahdollisimman suunnitelmallista.

”Olen perfektionistiluonne, mutta nyt olen joutunut joustamaan omista tavoistani. Olen onneksi oppinut relaamaan monissa asioissa vaikka hässäkkäpäivät tuntuvatkin raskailta.”

Heinäkuun alussa pidetylle treenileirille Aino-Kaisa unohti ottaa mukaan lenkkarit suojuoksua varten. Vanha Aino-Kaisa olisi sättinyt itseään kovasti, mutta nyt tuore äiti suhtautui omaan mokaansa lungimmin ja lainasi popot kollegaltaan.

”Olen oppinut rennomman asenteen enkä ole niin ankara itselleni. Äitiys on opettanut minua olemaan armollisempi.”

Vaikka Aino-Kaisa on motivoitunut uraansa, se ei enää ole kaikki kaikessa.

”Amanda tuo perspektiiviä elämääni. Olen saanut hänestä positiivista buustia, vaikka äiskää välillä vähän väsyttääkin.”

Aino-Kaisan uran seuraava suuri etappi on Lahden MM-kilpailut ensi talvena.

”Olen tosi hyvällä tiellä vaikka tietysti välillä ottaa päähän, etten ole ihan siinä kunnossa kun olen tottunut olemaan tässä vaiheessa kautta.”

Aino-Kaisa aikoo jatkaa uraansa ainakin vuoden 2018 Etelä-Korean talviolympialaisiin asti. Pienen option hän jättää myös vuoden 2019 Itävallan MM-kilpailuille.

”Sen jälkeen teen jotain muuta. Haaveilen, että silloin meillä voisi olla lisääkin lapsia.”

Halit unohtuivat

Aino-Kaisa ja Tom ovat olleet yhdessä jo 15 vuotta, ja häitä vietettiin neljä vuotta sitten. Vanhemmuus on vahvistanut jo entuudestaan lujalla pohjalla olevaa liittoa.

”Kotihommat sujuvat vielä paremmin ja tehokkaammin kuin ennen. Meillä on ihana parisuhde ja rakastamme toisiamme valtavasti.”

Tosin joskus arjen tiukassa tahdissa parin keskinäinen hellyys saattaa unohtua.

”Välillä tulee hetkiä, jolloin huomaamme, että ei vitsit, ei me olla muistettu halata toisiamme juuri ollenkaan. Sitten tuntuikin tosi hyvältä käpertyä toisen viereen.”

Vielä 10 vuotta sitten Aino-Kaisa uskoi, ettei koskaan haluaisi perhettä. Vuosien varrella mieli kuitenkin muuttui.

”Jossain vaiheessa ajattelin, että haluan sittenkin perheen, mutta en missään nimessä kesken hiihtouraani. Jotenkin sekin ajatus meni romukoppaan”, Aino-Kaisa nauraa nyt.

Amandan syntymän jälkeen tuore äiti on ihmetellyt aikaisempaa ajatusmaailmaansa.

”Nyt tuntuu kuin Amanda olisi ollut kanssamme jo pidempäänkin. Miten ihmeessä olemme edes pärjänneet tähän asti ilman häntä?”

Aino-Kaisan suurin haave on se, että hän osaisi kasvattaa Amandasta ihmisen, joka on sinut itsensä kanssa.

”Olen itse saanut toteuttaa omia lapsuudenhaaveitani ja unelmiani. Kunpa saisin ohjata omia lapsiani samaan suuntaan – oli se sitten mikä tahansa.”

Kerttu Niskanen on luonnon lapsi

Aino-Kaisan kuvausvaatteet: kannen mekko Sokos. Sisäsivulla: sifonkipaita ja strech-farkut Esprit/ Stockmann.

Tilaa Seura

X