Anna-lehti: Nyrkkeilijä Mira Potkonen puntaroi uutta arkea: ”Tunsin itseni ennen kuin aloin urheilla, tunsin itseni urheilijana – mitä nyt haluan?”

Jaa artikkeli
Mira Potkonen
Mira Potkonen lopetti menestyksekkään nyrkkeilyuransa 40-vuotiaana. Nyt hän selvittää, mitä muuta elämällä on tarjottavanaan. © Liisa Valonen
Mira Potkonen, 40, astui uuteen elämänvaiheeseen elokuussa päättäessään nyrkkeilyuransa olympiapronssiin Tokiossa.

Mira Potkonen on joutunut uhraamaan asioita uransa takia, hän kertoo Anna-lehden haastattelussa. Hänen perheensä, eli puoliso Henri Potkonen ja kaksi teini-ikäistä tytärtä, ovat saaneet välillä huomata, että huippu-urheilijat voivat olla itsekkäitä.

”Itsekkyyteni on näkynyt monta kertaa, kun olen sanonut, että äiti ei voi tulla mukaan, koska äidin pitää levätä tai syödä. Tai äiti ei lähde mukaan, koska pitkään istuminen autossa ei tee hyvää äidin kropalle. Tai äiti ei voi vetää teitä pulkassa, koska viikonloppuna on kisat, eikä käsille saa tapahtua mitään”, Mira Putkonen kertoo Anna-lehdessä.

Puoliso Henkka on vienyt lapsia lomilla ulkomaille, kun urheilukiireet ovat vieneet Miraa.

Mira Potkonen kokee kuitenkin olleensa läsnä perheelleen. Toteutus on vain ollut erilainen kuin joillain muilla vanhemmilla.

”Tyttäreni ovat minulle kaikki kaikessa. En ole koskaan päästänyt heitä lähtemään kotoa ilman, että halisin heitä.”

Isompi kaupunki mahdollisti urheiluharrastukset

Mira Potkonen syntyi vuonna 1980 Heinävedellä perheen toisena tyttärenä. Hänen äitinsä työskenteli saippuatehtaalla ja isä ajoi jäteautoa. Vanhemmat erosivat Miran ollessa ala-asteella. Myöhemmin tytöt muuttivat äitinsä kanssa Tampereelle, jossa harrastusmahdollisuudet olivat aivan toista luokkaa kuin Heinävedellä.

Äidin äkillinen kuolema Miran ollessa 15-vuotias oli valtaisa järkytys, mutta tytöt olivat jo oppineet pitämään Tamperetta kotinaan, joten jäivät sinne isäpuolensa luo.

Nuoruuden välimatkasta huolimatta Mira pitää itseään isän tyttönä.

”Iskältä meni aika pitkään ymmärtää, että olen oikeasti urheilija. Hänellä oli tapana sanoa minulle, että ’mitä sinä käyt itteäs hakkauttamassa’. Kun voitin Rion olympialaisissa pronssimitalin vuonna 2016, isä taisi lopultakin tajuta, että hänen tyttärensä urheilee ihan tosissaan.”

Henkan Mira tapasi 16-vuotiaana. Kaksi vuotta vanhempi Henkka oli Miran silmissä komea ja huomaavainen.

”Moneen vuoteen en löytänyt hänestä mitään vikaa! Sen on täytynyt olla todellista rakkautta, että on voinut hullaantua sillä tavalla.”

Ura alkoi verrattain myöhään

Mira Potkonen oli aloittanut kuntonyrkkeilyn mieleisenä harrastuksena 16-vuotiaana. Harrastus pysyi, sillä urheiluseurassa oli mukavia ihmisiä ja yhteistä puuhaa.

”Samaan aikaan kouluttauduin tarjoilijaksi, menin töihin, naimisiin ja sain kaksi tytärtä. Aina välillä kävin kurkkimassa kilpanyrkkeilijöiden harjoituksia”, Mira kertoo.

27-vuotiaana Mira vaihtoi kilpanyrkkeilyyn ja alkoi treenata tosissaan valmentajan avulla.

”Olin ehtinyt viettää nuoruutta ja perusasiat olivat hyvällä tolalla, joten vanhemmasta iästä oli vain hyötyä.”

Miralla on 12 kansainvälistä arvokisamitalia ja 11 Suomen mestaruutta. Hän on myös kaikkien aikojen vanhin nyrkkeilyn olympiamitalisti.

”Nyrkkeilykehässä olen peloton enkä välitä kivusta. Pidän myös lyömisestä hanskoilla: lyönti tuntuu räjähtävältä voimalta, joka lähtee jaloista ja kulkee kehon kautta käsiin.”

Lue myös: Ennätyksiä takova juoksija Sara Kuivisto kasvoi arasta tytöstä sisukkaaksi taistelijaksi: ”Menestys ja omien rajojen etsiminen motivoivat”

Uuden elämän alussa

Muutos huippu-urheilijan arjesta uuteen elämänvaiheeseen on melko dramaattinen, vaikkakin se Mira Potkosen mukaan tuntuu helpottavalta.

”Olen uuden elämän alussa. Tunsin itseni ennen kuin aloin urheilla, ja tunsin itseni urheilijana. Mutta mitä minä nyt haluan? En tiedä vielä.”

Edelliset 13 vuotta Mira kokee eläneensä kuplassa, jossa oli vain urheilu ja perhe. Aikaa ei ole koskaan riittänyt ystäville ja elämäntapa on vaatinut monesta hauskasta hetkestä luopumista.

”Treenasin melkein joka päivä, aamuin, illoin. Vältin kuluttamasta energiaa muuhun kuin urheilemiseen. En kävellyt turhaan kaupungilla enkä mennyt tilaisuuksiin, joissa piti seisoa pitkään. Jos istuin ravintolassa yhdeksän aikaan illalla, podin kamalaa syyllisyyttä, kun en ollut jo menossa nukkumaan.”

Nyt Mira voi rentoutua itsensä kontrolloinnin suhteen ja toteuttaa suunnitelmiaan matkustelun ja perheen kanssa oleilun suhteen.

”Henkkakin sanoi äskettäin, että kiva kun olet taas oma, rennompi itsesi.”

X