Eicca Toppinen on nähnyt läheistensä kuolevan alkoholismiin – ”Minun piti myöntää itselleni, että olen sekaisin”
Apocalyptican Eicca Toppinen lopetti juomisen viisi vuotta sitten. Ensimmäisen oluensa 13-vuotiaana juonut Toppinen on löytänyt itsestään uteliaan ja kiinnostuneen ihmisen.
Kun alkoholista oli tullut Eicca Toppiselle rentoutumisen rituaali, hän päätti lopettaa juomisen.
Apocalypticasta tutun sellisti Eicca Toppisen, 48, elämäkerta Eicca – Yhdistävä tekijä (Johnny Kniga) julkaistiin lokakuussa. Nyt hän kertoo Seuralle elämänsä käännekohdasta.
”Minulle on yhdentekevää, olenko alkoholisti vai en”
”Alkoholista on vaikea puhua. Jos puhuu raitistumisesta, henkilön ajatellaan olleen rappioalkoholisti. Siitä ei ollut omalla kohdallani kysymys. Käytin paljon alkoholia, mutta olin täysin operatiivinen enkä juonut juuri koskaan keskellä päivää.
Minulle on yhdentekevää, olenko alkoholisti vai en. Jotkut sanovat, että olen, toiset, että olin alkoholiriippuvainen. En tykkää määritelmistä. Ajattelin jo nuorena olevani alkoholisti, koska siihen oli niin kova taipumus. Sanotaan, ettei alkoholismista voi parantua. Alkoholismi on sairaus, mutta en ajattele olevani sairas.
Päätettyäni lopettaa juomisen minun ei ole hetkeäkään tehnyt mieli alkoholia. En mene sekaisin, jos maistan sitä. Ei aiheuta reaktiota, jos tilaan alkoholittoman oluen ja siinä onkin 2,5 prosenttia. Alkoholista kieltäytymisellä ei ole minkäänlaista roolia elämässäni, koska se on itsestäänselvyys. En edes ajattele sitä.”
Yöhön asti baarissa, aamulla kouluun
”Ensimmäisen olueni join 13-vuotiaana, mutta ensimmäinen selkeä muistikuva on vuotta myöhemmin 1989. Olimme musiikkiopiston orkesterimatkalla Unkarissa ja joimme joka ilta kaljaa ja vodkaa, viikon putkeen. Otimme ilon irti, kun ei ollut ikärajoja.
Minulla on aina ollut asenne, että sovituista asioista pitää selvitä omista tekemisistäni riippumatta. Joskus tuntui, että ajatus toimi soittotunnilla kirkkaammin krapulassa, koska skarppasin niin paljon, ettei opettaja huomaisi.
Vaikka olin yöhön asti baarissa, odotin joka aamu kymmentä vaille kahdeksan Sibelius-Akatemian ovien aukeamista, jotta saan varmasti harjoitusluokan. Päivät opiskeltiin ja treenattiin, iltapäivällä pelattiin bilistä ja juotiin kaljaa, sitten mentiin pubiin istumaan. Useimmiten se ei ollut rälläämistä, vaan istuttiin pöydässä ja tissuteltiin jutellen elämästä.”
”Bissen jälkeen sekamelska päässä hiljeni”
”Iltatissuttelu on aina ollut osa elämääni. En osannut ottaa itselleni omaa aikaa, kuten lähteä metsään kävelemään. Otin kotona bissen ja aloin touhuamaan jotain. Lopulta minulla ei ollut muuta omaa aikaa kuin juominen. Siitä tuli oma linnakkeeni, oikeuteni, johon kukaan muu ei saanut koskea. Vapauden symboli.
Alkoholista tuli rentoutumisrituaali. Bissen jälkeen sekamelska päässä hiljeni. Vasta pari vuotta sitten minulle diagnosoitiin tarkkaavaisuushäiriö ADD. Bissen kanssa tilanteisiin oli helpompi sulautua tai siirtää väsymys pois. Juominen lisääntyi, kun ahdistus kasvoi tai jouduin uupumustilaan. Ikinä en kuitenkaan kadonnut ryyppyreissuille.”
Alkoholiongelmat ovat tulleet lähelle
”Jos juomisella väistelee tunteiden käsittelyä, määrä ei ratkaise sen psykologista vaikutusta. Alkoholi voi olla ongelma, vaikka joisi vain kerran viikossa. Sitä ei suomalaisessa alkoholikeskustelussa vielä ymmärretä. Vedotaan kohtuukäyttöön eikä ajatella, milloin se on addiktio.
Joku väittää, ettei ole alkoholisti, vaikka selviää työviikosta vain sillä ajatuksella, että perjantaina saa vetää lärvit. Jos sen odotus hallitsee koko viikon ajatuksia, se on jo aika vaikea addiktio.
Olen nähnyt kaikki alkoholiin liittyvät tarinat läheltä. Moni ystävä on kuollut dokaamiseen. Väitän, että alkoholi on väline jättää käsittelemättä omia traumojaan.
Kun juominen lisääntyi, minun piti myöntää itselleni, että olen sekaisin. En tiennyt enää, mitä elämässäni teen. Juomisen lopetettuani olen pikkuhiljaa opetellut pitämään puoliani. En vetäydy enää konfliktitilanteista, vaan opin kohtaamaan ne. Riitelijää minusta ei silti ole koskaan tullut.”
”Itsestä huolehtimisesta on tullut fiksaatio”
”Nykyään koen olevani avarakatseinen, suvaitsevainen ja elämänmyönteinen. Olen löytänyt sellaisen Eican, jonka kanssa on hyvä olla. Itsestä huolehtimisesta on tullut minulle fiksaatio.
Alkoholin tilalle tuli ymmärrys omasta ajasta. Haluan tehdä jotain, mikä tuntuu hyvältä, esimerkiksi ulkoilla, joogata, meditoida tai lukea. Olen uteliaampi ja kiinnostuneempi oppimaan uutta.
Juon melkein joka ilta, mutta vain alkoholitonta olutta. Olut on aina ollut lempijuomani. Olen tammikuussa ollut raittiina viisi vuotta ja löytänyt jonkinasteisen levollisuuden.”
