Emerituspiispa Eero Huovinen muistuttaa jälleenrakentamisen hengestä – ja erityisesti toivosta: ”Kuten Juice Leskinen sanoi, Jumala on, vaikkei uskoiskaan”
Ihminen on likinäköinen olento, joka katsoo usein liian lähelle ja vain tähän hetkeen. Emerituspiispa Eero Huovinen ajattelee, että toivoa on, kun katsoo asioita historiallisessa perspektiivissä. Lisäksi voi lainata hiukan Juicea.
”Olemme tulleet herkiksi kestämään vaikeuksia”, arvelee emerituspiispa Eero Huovinen. Kuva: Kristiina Kurronen, Otavamedia
Kun Kaakkois-Aasian tsunami iski Thaimaan rannikoille vuonna 2004, Helsingin silloinen piispa Eero Huovinen oli paikalla kohtaamassa ihmisten surun. Silloin surtiin avoimesti myös mediassa.
Nyt tilanne on Huovisen mukaan toinen, koska korona on pitkäkestoinen kriisi.
”Tsunamissa ihmiset menettivät läheisiään, ja sen mittakaava oli heti kaikkien nähtävissä. Tsunamin aiheutti surua, nyt on enemmän pelkoa tulevaisuudesta. Korona saa meidät pelkäämään läheisten ja itsemme puolesta. ”
Historiallinen vertailu voisi Huovisen mukaan tuoda toivoa, koska se auttaa ymmärtämään, että asiat ovat nyt aika hyvin. Yksittäiset ihmiset toki kokevat raskaita menetyksiä koronaepidemian vuoksi, mutta kaiken kaikkiaan Suomi on selvinnyt melko vähällä.
”Ihminen on aika likinäköinen olento, joka katsoo usein vain omaa lähiympäristöön ja tätä hetkeä. Olemme tulleet herkiksi kestämään vaikeuksia, koska olemme eläneet yli 70 vuotta rauhan ja hyvinvoinnin aikaa. Kauppaankin mennessä kohtaa uskomattoman yltäkylläisyyden.”
Piispanuransa aikana Eero Huovinen valoi suomalaisiin lohtua Estonian uppoamisen ja Kaakkois-Aasian tsunamin kaltaisen tragedioiden jälkeen. Kuva: Seppo Saarentola, Otavamedia
Vertailukohdaksi Eero Huovinen ottaa esimerkiksi mustan surman, joka keskiajan Euroopassa tappoi joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet väestöstä. Suomessa rutto riehui 1700-luvun alussa suurten nälkävuosien jälkeen.
Espanjantauti taas iski kansalaissodan jälkeiseen Suomeen, kun maa oli vielä epävakaa ja 80 000 punavankia odotti ratkaisua kohtalolleen vankileireillä.
Yhteen hiileen puhaltaminen on mahdollista, mutta myös riitaisuus nousee nyt pintaan
Koronaepidemian alkuvaiheessa suomalaiset poliitikon onnistuivat Huovisen mielestä puhaltamaan yhteen hiileen. Oppositio veti välikysymyksiä pois ja keskittyi tukemaan hallitusta. Huovinen ei muista, milloin olisi viimeksi seurannut yhtä sopuisaa keskustelua eduskunnassa.
”En ole puoluepoliittisesti sitoutunut, mutta mielestäni hallituksen viisi naista ovat pärjänneet hienosti vastuullisessa tehtävässä. Kriisitilanteessa tarvitaan ihmisiä, jotka puhuvat selkeästi. Pääministeri Sanna Marin on onnistunut siinä hyvin.”
Pahimman säikähdyksen jälkeen riitaisuus on kuitenkin alkanut nousta esiin ja sopuisuus eduskunnassa tuntuu vähenevän. Koska koronaepidemiaan ei ole yksiselitteisiä ja helppoja vastauksia, hallitus ansaitsisi nyt kaiken tuen.
Päätöksiä on tehtävä, vaikka moni kysymys on auki.
”Olen aistinut, että suomalaisissa on joskus sellainen henki, että ensin sammutetaan tulipalo ja sitten tullaan moittimaan, että väärin sammutettu. Tosiasia on kuitenkin se, että palo saatiin sammumaan.”
Vuonna 2005 Helsingin piispa Eero Huovinen toimi Kirkon Ulkomaanavun vesikampajan suojelijana. Kampajan auttoi muun muassa rakentamaan kaivoja sisällissodasta toipuvaan Sierra Leoneen. Kuva: Ari Karkkinen, Otavamedia
Koronan jälkeen tarvitaan jälleenrakentamisen henkeä
Menetettyjä läheisiä, kadonneita työpaikkoja ja ohimenneitä tilaisuuksia joudutaan varmasti suremaan vielä koronaepidemian jälkeen. Kun kriisin aika menee ohi, suomalaisilla on Huovisen mukaan paljon henkisiä ja hengellisiä voimavaroja rakentaa parempaa tulevaisuutta maalleen ja kanssaihmisilleen.
”Uskon, että voimme löytää jälleenrakentamisen hengen, jonka avulla rakensimme maan sodan jälkeen. Silloinkin oli vastakkainasettelua ja vaikeuksia, mutta selvisimme silti.”
Karjalan 400 000 evakolle kyettiin löytämään koti Suomesta talvisodan jälkeen. Huovisella on usko suomalaisten haluun ja kykyyn löytää riittävä tarmo koronaepidemian jälkeen.
Tarmokas eteenpäin meneminen ei kuitenkaan yksin riitä. Tahdon lisäksi tarvitaan emerituspiispan sanoin kylmää päätä, lämmintä sydäntä ja käsien laittamista ristiin.
”Koronaepidemia on opettanut meille sen, että ihminen ei voi hallita kaikkea. Henkisen ja hengellisen jaksamisen kannalta on tärkeää hyväksyä se.”
Eero Huovinen ehti kirjoittaa uransa aikana suuren määrän hengellistä kirjallisuutta. Yksi teoksista on nimeltään Pitkä ilo. Joulun evankeliumi. Kuva: Jorma Pouta, OM arkisto
Oman rajallisuuteensa hyväksyminen ja Korkeimman eli Jumalan varaan asettuminen ei tarkoita pään työntämistä pensaaseen. Huovinen kehottaa olemaan realistinen mutta luottavainen. Maailma ei näytä lempeitä kasvojaan, mutta toivoa on aina.
”Kuten Juice Leskinen joskus sanoi, Jumala on, vaikkei uskoiskaan. Se on Juicen hauskimpia ja osuvimpia sanontoja.”