Heidi Pakariselle päättyneet rakkaudet ovat opettaneet ettei kumppania tarvitse miellyttää millään erityisellä tavalla: ”Minulla on nykyään riittävästi rohkeutta rakastaa elämää ja itseäni”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Heidi Pakarinen
Tehtyjen valintojen jälkeen elämä on upeaa juuri nyt. ”Joskus on laitettava oma rohkeutensa likoon niin, että pystyy jälleen elämään, hengittämään vapaasti ja hymyilemään.” © Tommi Tuomi / Otavamedia
Heidi Pakarinen uskoo rakkauteen. Hän haaveilee häistä ja loppuelämän kestävästä liitosta. Päättyneet parisuhteet eivät ole olleet epäonnistumisia, vaan valmennusta tulevaan.

Pekka oli maatalon isäntä, mahdottoman komea ja hyväkäytöksinen. Hän oli myös alle kouluikäisen Heidi Pakarisen suuri ihastus. Heidi oli tykästynyt isoveljeensä Harriinkin. Niin paljon, että suunnitteli menevänsä tämän kanssa naimisiin.

Sitten tuli Ville, ruskeasilmäinen ja eläväinen poika, jonka kanssa koulussa vaihdettiin kaverikuvia.

Muistot naurattavat.

”Ihastuin tuhkatiheään jo hyvin nuorena.”

Ensimmäisen kerran Heidi seurusteli rippikoulun jälkeen. Se kesti pari kuukautta. Sen jälkeen tuli merkityksellisempiä suhteita, joista pisin kesti melkein parikymmentä vuotta. Kolme kertaa Heidin nimettömään on pujotettu sormus. Yhtä usein kihlaus on purkautunut.

Usko rakkauteen on kuitenkin yhä horjumaton eikä Heidi koe eroja epäonnistumisina. Päinvastoin.

”Jokaisessa suhteessa olen oppinut paljon niin itsestäni kuin rakkaudesta.”

Oikeanlainen elämä

15-vuotias Heidi oli lähdössä kouluun, kun kodin lankapuhelin soi. Hänen vastatessaan alkoi kuulua musiikkia. Joku soitti sähköuruilla Steve Wonderin kappaletta I Just Call To Say I Love You, soitin vain sanoakseni, että rakastan sinua. Heidi aavisti soittajan.

Siihen aikaan kovin moni poika Siilinjärvellä ei osannut soittaa urkuja.

Ihailijan yhteydenotto on jäänyt pysyvästi mieleen, sillä se vaati pojalta varmasti valtavasti rohkeutta. Se oli myös hurmaava ele.

”Minulla on ollut rakkaudesta aina kaunis kuva.”

Aina ei ole kyse ihmisten välisestä rakkaudesta. Pysyvin tunne syttyi, kun 13-vuotias Heidi oli työharjoittelussa Siilinjärven kirjastossa, josta hän lainasi suomalaista vanhaa tanssimusiikkia sisältävän vinyylin. Kun kotona levysoittimesta alkoi kuulua Hiljainen kylätie, hän tunsi löytäneensä jotain ainutlaatuista.

”Rakkaus tangoon on kantanut teini-iästä tähän päivään ja tulee tekemään niin loppuun asti. Se on pitkäikäisin rakkaussuhteeni.”

Laulajan uraa Heidi alkoi miettiä voitettuaan Lavatähti-kilpailun 19-vuotiaana. Sen yhteydessä hän myös tapasi ensi kertaa tulevan avopuolisonsa, vuoden 1992 tangokuningas Mika Pohjosen. Vuonna 2005 kihlaparille syntyi esikoistytär Helmi ja pari vuotta myöhemmin Hertta.

”Tyttäret ovat elämässäni tärkeintä ja arvokkainta. Maailmassa ei ole suurempaa rakkautta kuin äidin rakkaus lapsiinsa.”

Parisuhde alkoi rakoilla sen jälkeen, kun Heidi kruunattiin tangokuningattareksi vuonna 2013. Lopulta Heidi purki kihlauksen sekä hankki oman kodin itselleen ja tyttärilleen.

Toinen, vuoden kestänyt kihlaus tangoprinssi Heikki Koskelon kanssa päättyi elokuussa 2017.

Mitä päättyneet rakkaudet ovat opettaneet? Ainakin sen, että kestävä parisuhde rakennetaan kunnioituksen, luottamuksen ja rehellisyyden varaan.

”Pitää myös tuntea itsensä, kuunnella itseään ja sydäntään.”

Yksi oivallus nousee ylitse muiden.

”Parisuhteen on oltava kaunis symbioosi eikä siinä saa unohtaa itseään. Kun kaikki on kohdallaan, riitän tällaisena kuin olen. Minun ei tarvitse miellyttää toista millään erityisellä, väkinäisellä tavalla.”

Heidi sipaisee hiuksiaan, jotka ovat palanneet alkuperäiseen, tummaan väriinsä.

”Minusta tuli blondi pitkän parisuhteen alkumetreillä. Se muutos oli pitkälti toisen miellyttämistä. Nyt tunnen, että olen palannut entiselleni. Viihdyn valtavan hyvin hiuksia myöten omassa päässäni tällä hetkellä.”

Elämäkin tuntuu juuri oikeanlaiselta.

”On mielettömän ihanaa elää omannäköistä, minunlaista elämää. Saavuttamani ennen kokematon vapaus tuntuu hyvältä enkä halua kenenkään sitä rajoittavan.”

Rakkauttakin on riittävästi.

Aamuinen hymy

Sosiaalisen median päivityksessä luki, että kotiin ovat muuttaneet rummut. Heidille satoi viestejä, joissa kyseltiin, että kai niiden perässä on muuttanut rumpalikin.
Heidiä ärsyttää oletus, ettei naisen kodissa voi olla rumpusettiä ilman miessoittajaa.

Rummut ovat rytmillisesti lahjakkaan tyttären soitin.

”Minut on yritetty liittää yhteen monien kanssa. On ihmisiä, jotka mielikuvituksellaan kehittävät suhteita, joissa ei ole minkäänlaista perää. Se on häijyä, koska kyse on yksityiselämästäni.”

Tällä hetkellä elämä tuntuu hyvältä ilman parisuhdettakin.

”Elämäni on täynnä rakkautta.”

Heidi tuntee sen heti herätessään aamulla. Uusi aamu saa hänet hymyilemään.

”Sisimmässä on hyvä olo, hykerrys, joka on lähes samanlainen tunnetila kuin ihastuminen. Uuteen päivään herääminen on ihanaa, vaikka olisin nukkunut vain muutaman hassun tunnin. Aamu on mahdollisuus ottaa vastaan kaikki se, mitä on tulossa.”

Pari vuotta sitten oli aika, jolloin aamuissa asui vakavuus. Ahdistuskin.

”Se oli hälytysmerkki. Oli pakko toimia niin, että saan hymyni takaisin.”

Heidi päätti silloisen parisuhteensa.

”Olen kärsinyt ja joutunut kestämään erilaisia asioita, niin kuin varmasti jokainen.

Tottakai suhteen alussa elää pilvilinnassa ja haaveilee sen kestävyydestä. Erot tuottavat surua ja kyyneleitä, mutta elämä jatkuu erojen yli eteenpäinkin.”

Kantava voima on rakkaus.

”Se kulkee punaisena lankana taustalla koko ajan.”

Heidi Pakarinen

Heidin voi nähdä myös vapaa-ajalla tanssilavoilla. ”Elämäni on rakkauden lisäksi täynnä vapautta, seesteisyyttä ja hyvää oloa!” Tommi Tuomi / Otavamedia

Kasvanut rohkeus

Toisinaan toisen aikuisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta kuitenkin kaipaa. Olisi ihanaa laittaa ruokaa tai vain istua vierekkäin.

”Hassutella ja höpötellä, olla lähellä. Sen ei tarvitsisi olla mitään ihmeellistä, vaan yksinkertaista arjen ja hetken jakamista.”

Miehet lähestyvät Heidiä lähes viikoittain sosiaalisen median kautta.

”Aika harvassa ovat he, joille vastaan.”

Niitä useammin hän on reagoinut naisten viesteihin oikaistakseen vääriä mielikuvia.

”On ilmeisesti helpompi ottaa kantaa siihen, jos nainen jättää miehen kuin tilanteen ollessa toisinpäin. Nainen saa liian helposti lokaa niskaansa, vaikka todennäköisesti on pelastanut itsensä.”

Heidi toivoo, että naiset kunnioittaisivat toistensa päätöksiä ja elämää.

”Jos minulla on paha ja ahdistava olo, teen jotain voidakseni jälleen hyvin. Se on minun päätökseni eikä oikeuta ketään arvostelemaan minua siitä.”

Käydyistä keskusteluista on silti jäänyt hyvä mieli. Osa arvostelijoista on muuttanut mielensä. Heidikin on tiedostanut jotain tärkeää.

”Minulla on nykyään riittävästi rohkeutta rakastaa elämää ja itseäni.”

Valmis kohtaamisiin

Heidi käyttää itsestään termiä neiti, koska ei pidä sanasta sinkku.

”Siinä on korvissani epämiellyttävä sävy. Se kuulostaa siltä kuin hakemalla hakisin, odottaisin tai etsisin jotakuta.”

Niin ei ole. Sattumalta kohdalle osuneet hurmaavat miehet ovat toki tervetulleita.

”Olen valmis kohtaamaan, rakastumaan ja elämään toisen kanssa, mutta en kestä ajatellakaan, että häntä pitäisi etsiä jostain.”

Tinder ja sen kaltaiset nettideittisovellukset ovat kauhistus.

”Niissä merkitään ihmisiä, jotka näyttävät hyvältä omaan silmään. Apua, sehän on kuin olisin vaatekaupassa. Ulkonäkö pettää aika usein niin hyvässä kuin pahassa.”

Ulkokuorella on toki merkityksensä. Heidi kiinnittää huomiota kanssaihmisten siisteyteen ja tuoksuun sekä tapaan halata ja katsoa silmiin. Voiko hänet voi hurmata ensisilmäyksellä? Ehkä. Heidi luottaa siihen, että jokaiselle on olemassa sielunkumppani.

Hän ei vain vielä ole tavannut omaansa.

”Sellaisen kohdatessa uskon tuntevani heti, kuinka energiat, ajatukset, katseet ja kosketukset kohtaavat.”

Luottamus tunteisiin

Vanhassa valssissa Pikku midinetti tyttö ompelee kauniita mekkoja toisille.

Ullakkohuoneen kätköissä on oma morsiuspuku.

”Jos toiveeni mun,
täyttyä vois,
tahtoisin vaan.
Pään, hunnutetun,
kellot kun sois hääsunnuntain…”

Kun Heidi laulaa valssia keikoillaan, häntä hymyilyttää.

”Tässä neiti Pakarinen lauleskelee ja heittelee omanlaisia huntutoiveita universumiin.”
Kun Heidi oli pieni tyttö, hän unelmoi kävelevänsä prinssiään kohti kirkon käytävää kermakakkua muistuttavassa morsiuspuvussa. Sellaiset haaveet ovat haihtuneet. Hän on ollut riittävän monissa kirkkohäissä, joissa toisiaan harvoin tapaavat sukulaiset ovat jännittyneitä ja tunnelma varautunut.

”En halua juhlaa, jossa vieraat pönöttävät varta vasten ostamissaan lohenpunaisissa mekoissa, jotka eivät välttämättä edes istu päälle. Häiden, kuten elämän yleensä, pitää tuntua hyvältä pingottamatta.”

Häät, loppuiän kestävä parisuhde ja perhe ovat yhä kuitenkin haaveissa.

”Haluaisin edelleen olla joskus jonkun vaimo. Olen ollut aina parisuhdeihminen.

Minusta ihmisiin on sisäänrakennettu, luontainen malli olla jonkun kanssa. On tarkoitettu, että elämä jaetaan toisen kanssa.”

Sielunkumppanikin tulee, kun aika on oikea.

”Silloin voin tehdä nopeitakin ratkaisuja. Olen elämään heittäytyjä ja luotan tunteisiini.”
Sitten taas naurattaa.

”Mutta ehkä en vielä viikon kuluttua ensi kohtaamisesta menisi naimisiin.”

Heidin kuvausvaatteet: Mekko/My o My Kämp Gallery, korvikset/Muotikuu, kengät / Zio Aleksanterinkatu.

X