Muusikko Jarkko Eve ei näe sielunsa eläköityvän vielä vuosiin – ”Olen aika hyvässä tikissä”
Soolouraansa pitkän tauon jälkeen jatkava muusikko Jarkko Eve pitää riman korkealla.
"Haluan kannustaa kaikkia keski-ikäisiä lähtemään maailmalle, jos siltä tuntuu", muusikko Jarkko Eve innostaa.
Heinäkuussa 60 vuotta täyttävä muusikko Jarkko Eve julkaisee pitkän tauon jälkeen uutta musiikkia, josta Löytötavaraa-single on jo antanut ensimakua tulevasta albumista. Vuosia Jenkeissä asunut ja päihdeongelmaisten kanssa töitä tehnyt Eve palasi takaisin Suomeen 2020 eivätkä eläkepäivät suinkaan siinnä horisontissa.
Edellisestä levystäsi on kulunut jo 28 vuotta. Millainen artisti on tämän päivän Eve?
”Tässä on ehtinyt mies muuttua matkalla ja vähän musiikkikin. Kaksi sinkkua on jo ilmestynyt ja kolmas ilmestyy pian. Teemme ja julkaisemme musiikkia nyt vähän eri tavalla kuin ennen eli sinkku kerrallaan.
Tässä on tullut tehtyä biisejä aika tarkasti ja huolellisesti, ja ympärilläni on ollut hyvät tuottajat. Musiikin tekeminen on ollut nastaa, kun olen saanut tehdä yhteistyötä rautaisten ammattilaisten kanssa. Biisit ovat silloin parempia!
Sanoituksia olen tehnyt tulevalle levylle myös itse. On ollut kiva haastaa itseäkin hyvien tekijöiden keskellä ja nostaa omaa rimaa samalla vähän ylemmäs.”
Asuit kahdeksan vuotta Jenkeissä. Miten se muutti sinua?
”En lähtenyt sinne tekemään uraa, vaan se oli enemmänkin itselleni sellainen kehittymisen paikka. Sain sieltä uusia vaikutteita ja mahdollisuuksia tavata huippukouluttajia. Se oli minulle opintomatka.
Amerikka tietyllä tapaa suurensi minua, koska siellä ihminen saa olla oma itsensä ja maailma on siellä värikkäämpi. Se vapautti minua ja avasi omaa potentiaalia, joka ehkä aiemmin oli vähän enemmän piilossa. Amerikassa ei pärjää, jos pitää kynttilää vakan alla.
Aluksi matkustin paljon Suomen ja Jenkkien väliä, mutta lopulta oli luonnollista, että muutin sinne. Sain kansalaisuuden niiden vuosien aikana. Ehkä tulevina vuosina talvehdin vielä Floridan lämmössä!
Jenkkipassi helpottaa paljon asioita, ja onhan se mukavaa, että sinne mentäessä toivotetaan tervetulleeksi kotiin eikä kysytä, että kuinkas kauan aiot viipyä ja millä asialla.”
Miten päädyit työskentelemään päihdeongelmaisten kanssa?
”Opiskelin psykologiaa ja kävin läpi kaikenlaisia seminaareja ja koulutuksia. Tein töitä välillä Suomessakin. Työ päihdeongelmaisten kanssa on kivaa, jos päihdeongelmainen haluaa toipua. Silloin se on mahtavaa duunia ja toimii hienosti.
Löysin lopulta myös terapeutin itsestäni ja tajusin, että tätä työtä haluan tehdä. Suomeen muutettuani jatkoin opiskeluja Helsingin psykoterapiainstituutissa ratkaisukeskeisen lyhytterapian tiimoilta.
Halusin laajentaa omaa työnkuvaani, ja työskentelen nyt kaikkien ihmisten parissa. Minulle on todella tärkeää saada ihmiset oivaltamaan asioita, nähdä, kun se lamppu syttyy päässä. Muutos on sen jälkeen usein aika nopeakin. Työ päihdeongelmaisten kanssa on parhaimmillaan todella kiitollista duunia.”
© Jari Härkönen
Jos olisit lähtenyt parikymppisenä Jenkkeihin, miten sinun olisi käynyt?
”En varmasti olisi päätynyt opiskelemaan psykologiaa, vaan todennäköisesti olisin ollut siellä jossain Los Angelesissa juhlimassa Smakin ja Hanoi Rocksin kundien kanssa. Siinä mielessä minulle oli oikea kohta mennä Jenkkeihin vasta nyt, kun minulla oli aito halu uudistua ja keksiä omalle elämän uralle jotain ihan uutta musiikin lisäksi.
Haluankin kannustaa kaikkia keski-ikäisiä lähtemään maailmalle, jos siltä tuntuu. En näe omaa sieluani eläköitymässä vielä pitkään aikaan! Terveyskin tuntuu kestävän ja olen aika hyvässä tikissä.”
Täytät pian 60 vuotta. Onko silloin kriisin paikka vai juhlan paikka?
”Se on ehdottomasti juhlan paikka! Juhlin elämää ja musiikkia. Omia keikkoja minulla on vielä aika vähän, sillä nyt keskityn tekemään hyviä biisejä. Katsotaan mahdollisia keikkoja sitten myöhemmin, kun uusi albumi on ilmestynyt todennäköisesti loppuvuodesta. Musiikin täytyy syntyä aina intohimosta.”