Kotiliesi: Isän alkoholismi vaikutti Ann Selinin kykyyn luottaa miehiin ja löytää parisuhde: ”Ehkä olen pelännyt sitoutua – ainakin olen ollut tosi ronkeli”
Entinen ammattiliiton puheenjohtaja Ann Selin ei ole pystynyt suhteisiin ilman pakahduttavaa rakkautta.
Ann Selin on päätynyt suhteisiin varattujen miesten kanssa sitoutumisen pelon takia.
Entinen ammattiliitto PAM:n puheenjohtaja Ann Selin kertoo Kotilieden haastattelussa elämästään sinkkuna ja lapsettomana. Jäätyään eläkkeelle ammattiliitosta Ann on toiminut hallitusammattilaisena ja konsulttina yrityksille.
Ann on asunut koko aikuisikänsä yksin. Sinkkuuden syitä pohtiessaan, hän on ajatellut sen liittyvän lapsuuteensa ja isänsä alkoholismiin. Muu perhe joutui isän takia usein pelkäämään.
”Ehkä minun on jossakin syvällä sisimmässäni vaikea luottaa miehiin. Ehkä olen pelännyt sitoutua, ja ainakin olen ollut tosi ronkeli”, hän sanoo haastattelussa.
Ann ei ole pystynyt seurustelemaan, ellei suhteeseen ole liittynyt pakahduttavaa rakastumista. Mikä tahansa suhde ei ole siis kelvannut.
Vuosi 1981 oli entiselle ammattiliiton puheenjohtajalle hänen elämänsä rankin. Ann on miettinyt millaista elämä olisi, jos silloin asiat olisivat menneet toisin kyseisenä vuonna, jolloin Annin äiti kuoli, ja pidempi suhde päättyi.
”Päätin suhteen, sillä mies oli tahollaan naimisissa eikä halunnut jättää perhettään. Samana vuonna rakastuin vielä tulisesti. Kyseessä oli eri mies, ja hän jätti minut.”
Ann odotti lasta ja teki vaikean päätöksen raskauden lopettamisen suhteen. Hänellä kävi tuolloin mielessä, että tämä olisi ainoa mahdollisuus saada lapsi, mutta luotti myös löytävänsä vielä oikean ihmisen rinnalleen.
Lapsettomuus ei ole ollut selkeä päätös
Ann Selinille lapsettomuus ei koskaan ollut selkeä päätös.
”Näin vain on käynyt. Siinäkin on taustalla se, että olen kranttu miesasioissa”, hän kertoo Kotilieden haastattelussa.
Ann ei ole haaveillut koskaan hankkivansa lasta yksin, vaan unelmissa jälkikasvu olisi tullut suuren rakkauden myötä. Vaikka näin ei käynyt, hän ei koe lapsettomuutta kipeänä asiana.
”Silti mietin yhä toisinaan, millainen syntymätön lapseni nyt olisi. Hän olisi jo nelikymppinen nainen tai mies, ehkä hänellä olisi jo lapsia ja minä olisin isoäiti.”
Ann ei pidä itseään perheettömänä. Elämään kuuluvat veljen perhe lapsineen ja lapsenlapsineen sekä ystävät.
