Juontaja Joanna Kuvaja on ylpeä savolaisuudestaan: ”En halua peittää juuriani – pidän niistä nykyään enemmän kiinni kuin ennen”

Joanna Kuvaja on toista kautta juontajana Fort Boyard -ohjelmassa.

Miten itse pärjäisit kilpailussa?

Taatusti huonommin kuin mitä ennen ensimmäistä kertaa oletin! Se on sekä fyysinen että henkinen testi. Moniin tehtäviin on ujutettu hyvin juttuja, jota edellyttävät nokkeluuden ja suorittamisen lisäksi myös oivaltamista.

Mitä itse pelkäät?

Suurin pelkoni on, että menettäisin jonkun läheisen. Pelkään myös tiettyjä eläimiä, vaikka eläinrakas olenkin. Suuria eläimiä, kuten tiikereitä ja leijonia kohtaan minulla on valtava kunnioitus, mutta krokotiilit ja käärmeet ovat jotenkin pelottavia.

Olet kiireinen uraäiti. Oletko koskaan pelännyt väsymistä?

Kyllä. Olen aika energinen kevään ja kesän mittaan, mutta syksyisin murehdin usein jo etukäteen asioita. En aina tajua, että yrittäjän arki on tätä: saatan keväällä sopia jonkin jutun, joka tapahtuu vasta syksyllä. En tee sitä tahallani. Mieheni voi kotona torua, että miksi olen mennyt taas sopimaan liian paljon juttuja samalle viikolle. Olen yrittänyt sanoa rehellisesti, etten ole ruuhkauttanut kalenteriani tahallani, vaan en vain ole hahmottanut kokonaisuutta.

Onneksi puhumme Huomenta Suomessa paljon masennuksesta ja työuupumuksesta. Ne ovat tosi isoja asioita tänä päivänä. Olen itsekin tajunnut sen, että tulella ei pidä leikkiä. Tarkoituksenani on syksyllä rauhoittaa tahtia. Kyse ei ole siitä, että yritän olla yli-ihminen, vaan siitä, että yritän yhden naisen firmana tehdä sen tietyn toimeentulon omalle perheelleni. Kolikon toinen puoli on se, että en ikinä tiedä milloin tulee hiljaisempi jakso.

Minkä taidon haluaisit oppia seuraavaksi?

Rauhoittumisen ja läsnäolon taidon. Vanhin lapseni Romeo täytti juuri yhdeksän ja hänen veljensä Casper aloittaa nyt eskarin. Tämä on pysäyttänyt ajattelemaan, ettei minulla ole ensi syksynä enää yhtään tarhaikäistä lasta. Mietin, olenko priorisoinut aikani oikein?

Mielessäni on myös ollut ajatus iltatähdestä. Tiedän kuitenkin, että lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan. Olen tullut tietyllä tapaa varovaiseksi ja ajatellut, että minulla on jo kaksi tervettä lasta. Jos tietäisin, että kaikki menee hyvin niin voisin hyvin tehdä pari lasta lisää.

Olet Mikkelin tyttöjä. Mikä on savolaisin piirteesi?

Varmaan se rempseys! Olen luonnonlapsi. Mikkelissä olen aina se ”meidän kylän Jonna”.

En halua koskaan peittää juuriani ja pidän niistä nykyään vielä enemmän kiinni kuin ennen.