Kaisa Liski iloitsee rintojen pienennysleikkauksestaan: ”Kyseessä on minun terveyteni ja elämäni – enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään”
Kiinteistökuningatar Kaisa Liski haaveili rintojenpienennysleikkauksesta 10 vuotta ennen kuin toteutti ajatuksensa – miehensä vastusteluista huolimatta. Toimenpiteen jälkeen migreeni katosi ja tanssista tuli helpompaa.
Rintojen pienennysleikkaus on tehnyt Kaisa Liskin elämästä helpompaa. Kovat säryt rinnoissa ja niskassa ovat kadonneet. Lenkkiseurana lähistön metsissä on saksanpaimenkoira Robi.
Peilistä katsoi Maija Poppanen, eikä suinkaan hyvässä mielessä.
Sen havainnon Kaisa Liski teki, kun hän aloitti seura- ja paritanssiharrastuksen maaliskuussa 2009.
Kun Kaisa valmistautui kilpakumppaninsa kanssa ensimmäistä kertaa tangon SM-kilpailuihin marraskuussa 2009 Somerolla, hän osti itselleen esiintymisasuksi iltapuvun ja lyhennytti sen standardien mukaisesti niin, että nilkat näkyivät.
”Näytin aivan karmaisevalta: minulla oli valtavat tissit ja nilkkaan asti ulottuva kolttu. Olin aivan kuin Maija Poppanen.”
Kaisa tanssi sekä kilpa- että seuratanssipuolella ProAmeissa, missä ammattilainen ja harrastaja tanssivat yhdessä samalla tavalla kuin Tanssii tähtien kanssa -konseptissa.
Harrastuksestaan huumaantuneena Kaisa treenasi jopa 40 tuntia viikossa ja laihtui samalla 20 kiloa.
Mutta raskaat rinnat haittasivat liikkumista. Ne pomppivat ja jyskyttivät jivessä ja muissa tansseissa. Illalla ne olivat äärimmäisen kipeät.
Kaisa yritti käyttää tiukkoja toppeja hillitäkseen heilumista, mutta ne aiheuttivat kovat säryt kainaloihin. Hän haaveili jämäkästä ja hölskymättömästä etumuksesta.
Syntyi päätös leikkauksesta.
Kuin reilut kaksi voipakettia, vähän yli kilo. Sen verran Kaisa Liskin rintoja pienennettiin alkuvuonna tehdyssä leikkauksessa.
Leikkaukseen meno oli vaatinut Kaisalta yli 10 vuoden kypsyttelyn.
Miehen pyyntö
Alkuvuodesta 2010 Kaisa oli jo varannut ajan operaatioon, maksanut 1 400 euron varausmaksun, käynyt mammografiassa ja lääkärin konsultaatiossa.
Tuore miesystävä, Kaisan nykyinen aviomies Kimmo Liski oli ajatuksesta tyrmistynyt.
”Kimmo oli luullut koko ajan leikkauksesta puhuessani, että menen ottamaan silikonit. Ihmettelin, että miten sekaisin voit olla!”
Pari oli kihlautunut hieman aikaisemmin, ja Kaisa katsoi parhaaksi kuunnella kumppanin toiveita.
”Kimmo meni niin surkean näköiseksi, että peruin kaiken.”
Silti ajatus ei hiipunut.
Kolme vuotta myöhemmin hän varasi uuden ajan. Edellisestä kerrasta viisastuneena hän puhui Kimmolle nyt rintojen kohotusleikkauksesta.
Mutta eteen tuli uudenlainen haaste: Kaisa olikin raskaana. Leikkaus jouduttiin taas perumaan.
Sen sijaan, että rinnat olisivat pienentyneet, ne kasvoivat lisää. Tällä kertaa Kaisa sai jo maksamansa varausmaksun takaisin.
”En ole koskaan häpeillyt isoja rintojani. Minulla ei ollut näyttämisen tarvetta, mutta ei toisaalta piilottamisen hinkuakaan.” Pekka Nieminen / Otavamedia
Lopullinen tuho
Kaisan ja Kimmon poika Manu syntyi syksyllä 2012. Kaisalla on ensimmäisestä liitostaan myös kaksi jo aikuista lasta, Amanda ja Valtteri. Parikymppisenä raskaudet ja imetysajat eivät vielä laittaneet kehoa niin koville kuin kolmas kerta, jolloin Kaisa oli 45-vuotias.
”Luulen, että viimeisin raskauteni ja Manun yli neljä kuukautta kestänyt imetys oli rintojeni lopullinen tuho. Vanha nahka venyi ihan eri tavalla kuin nuori, eikä enää palautunut ennalleen.”
Rinnat olivat jatkuvasti kipeät. Niskat olivat jumissa koko ajan, ja rajut migreenit häiritsivät elämää. Vaikka Kaisa nuorempana pukeutui mieluusti avonaisiin kaula-aukkoihin, nyt hänelle tuotti päänvaivaa löytää kauniisti laskeutuvia yläosia, joihin rinnat olisivat mahtuneet.
”En ole silti koskaan häpeillyt isoja rintojani. Ne ovat kuitenkin aina olleet murrosiästä lähtien minulle fyysinen rasite kaikessa liikunnassa paitsi uimisessa, jota harrastin kymmenen vuotta 16-vuotiaaksi asti. Minulla ei ollut näyttämisen tarvetta, mutta ei toisaalta piilottamisen hinkuakaan.”
Samaan aikaan Kaisa on usein ihmetellyt, miksi on niin monesti löytänyt miesten katseet harhailemasta rintoihinsa.
”Mikä saakeli siinä on, että isot tissit kiinnostavat miehiä niin paljon? En minäkään tuijottele miesten jalkoväleihin vaikka siellä on kaikenlaista mitä minulla ei ole.”
Testamentti keittiössä
Jo ensimmäisen konsultaatiokäynnin yhteydessä Kaisa halusi maksaa operaation koko hinnan, kymppitonnin kertalaakista.
Vastaanottovirkailija tarjosi ihmeissään erilaisia varausmaksuja ja peruutusmahdollisuuksia, mutta viime joulukuussa Kaisa oli päättänyt, että mikään ei enää sotkisi hänen suunnitelmaansa.
”Olin pyöritellyt tätä asiaa mielessäni kymmenen vuotta. Päätin, että mikään ei estä sitä nyt.”
Rintojenpienennysleikkaus oli suuri taloudellinen satsaus.
”Kurjaa tässä oli se, että 10 vuotta sitten minulla oli paljon parempi rahatilanne. Nyt rahaa ei ole enää samalla tavalla kuin ennen koska asuntomyynnit ovat takkuilleet. Mutta nyt se oli pakko tehdä. En voinut enää elää asian kanssa.”
Kaisa ilmoitti Kimmolle, että rinnat leikataan 9. tammikuuta. Asiasta ei puhuttu sen enempää.
Tuona tammikuisena aamuna Kaisa oli hyvin jännittynyt.
”Pelkäsin kamalasti. Kaivoin testamenttini ja vakuutuspaperini keittiön pöydälle ja kerroin Kimmolle mitä pitäisi tehdä, jos minulle käy huonosti.”
Vaikka nukutuskerta ei ollut Kaisalle ensimmäinen, juuri se tuntui nyt kaikkein pelottavimmalta.
”Nuorempana minulla ei ollut kuolemanpelkoa, mutta se alkoi Manun syntymän jälkeen. Elämän rajallisuus käy ahdistamaan, kun tulee äidiksi vanhemmalla iällä.”
Pitkä leikkaus
Vastaanotolle mennessään Kaisa oli määrätietoinen, mutta vähäpuheinen.
”Huomasin olevani pahantuulinen ja äksy henkilökunnalle. Jännitys purkautui kiukkuisuutena.”
Leikkaus kesti viisi tuntia. Nukutettuna Kaisa nostettiin pariin kertaan istumaan, jotta kirurgi pystyi arvioimaan rintojen asentoa ja sitä, miten ne istuvat muuhun kehoon ja hartioihin.
Leikkauksen jälkeen Kaisa toipui sairaalassa yhden yön. Sairauslomaa määrättiin viikon verran.
”Täytyy tunnustaa, että todellisuudessa toipumiseen meni reilu kuukausi. Viikon sairausloma näin ison operaation jälkeen on mielestäni liian vähän, kun ottaa huomioon, että leikkaushaavaa tuli yhteensä puoli metriä ja tikkejä oli kahdessa tasossa, pinnalla ja sisällä.”
Suurimmat kivut alkoivat vasta ensimmäisen viikon jälkeen, kun kudokset alkoivat parantua. Yöt olivat vaikeita, koska Kaisa heräsi heti särkylääkkeen vaikutuksen lakattua.
”Olen tottunut nukkumaan selälläni, mutta leikkauksen jälkeen se oli kielletty, jotta rinnat eivät muotoudu väärin.”
Kahteen kuukauteen ei saanut harrastaa liikuntaa. Saunakieltoa kesti kuukauden verran.
Pahinta toipumisessa Kaisan mielestä olivat tukiliivit, joita piti käyttää kahden kuukauden ajan leikkauksen jälkeen.
”Liivien kanssa tuntui, että henki ei kulje. Ne hiersivät ja painoivat koko ajan. Voisin polttaa ne nyt roviolla.”
Leikkausarvet ovat haalistuneet jo miltei huomaamattomiksi. Tämä kesä on täynnä iloa onnistuneesta operaatiosta. Pekka Nieminen / Otavamedia
Tuttu kuppikoko
Kun ensimmäinen tanssitunti leikkauksen jälkeen oli edessä, Kaisa etsi kaapista innoissaan sopivaa mekkoa. Aiemmin hän ei ollut tuhlannut aikaa vaatevalintaan.
”Halusin laittaa päälleni jotain, missä näytän sirolta. Eli oli leikkauksella jonkinlainen psykologinen vaikutuskin. Enää minun ei tarvitse ahdistua siitä, mahtuvatko tissit nätisti paidan sisään.”
Maaliskuisena iltana Ruusulinnan tanssilattialla Kaisa nautti jokaisesta askeleestaan.
”On niin hieno tunne tanssia ilman, että etumus hölskyy.”
Kuinka paljon Kaisan kuppikoko sitten pieneni? Ei yhtään, se on edelleen DD.
”Kävi ilmi, että olen koko ikäni survonut rintani liian pieniin liiveihin. Voin edelleen käyttää vanhoja rintsikoitani, mutta nyt ne istuvat onnistuneen kohotusleikkauksen takia täydellisesti.”
Leikkauksen jälkeen niskasäryt ja migreenit loppuivat täysin.
”Elämänlaatuni on parantunut valtavasti. Uskon, että se oli yksi elämäni parhaista ratkaisuista.”
Kaisan mielestä jokaisen leikkausta harkitsevan kannattaisi kuunnella tiukasti omaa ääntään, muiden mielipiteistä välittämättä.
”Sanoisin jokaiselle leikkausta pohtivalle, että älä mieti enää sekuntiakaan vaan tee se. Kärsin kymmenen vuotta ihan turhaan. Olisi pitänyt tehdä tämä silloin kun sitä ensimmäisen kerran suunnittelin.”
Mitä mieltä Kimmo on nyt lopputuloksesta?
”Ei hän ole sanonut muuta kuin että rintani ovat aika pienet. Tämä ei ehkä ollut hänen suosikkijuttunsa, mutta se on minulle yhdentekevää. Kyseessä on minun terveyteni ja elämäni, enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään.”
Artikkeli julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 6/19.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti