Anna-lehti: Katja Ståhl hoitaa koiransa dementiaa - ”Minun on hyvin vaikea kuvitella elämää ilman Mimmiä”
Katja Ståhl lääkitsee dementoitunutta koiraansa ja haaveilee miehestä, jonka rinnalla hän ei tuntisi itseään mörssäriksi.
Eläinrakas Katja Ståhl rakastaa koiria ja hevosia.
Toimittaja Katja Ståhl on vastikään saanut koiralleen Mimmille lääkityksen dementiaan. Melkein 14-vuotias vehnäterrieri kulkee Ståhlin mukana joka paikkaan, koska se ei enää pärjää yksin. Mimmi saattaa esimerkiksi pyrkiä ovesta sisään saranapuolelta.
”Me olemme kuin koivu ja pahka. Minun on hyvin vaikea kuvitella elämää ilman Mimmiä, vaikka tiedostan, että se on jo vanha mummo ja oman matkansa loppusuoralla”, Katja Ståhl kertoo Anna-lehdessä.
Elämäni biisi -ohjelman juontajana supersuosituksi noussut Ståhl on hyvin eläinrakas. Hän kertoo Annassa paitsi Mimmi-koirastaan myös intohimoisesta suhteestaan hevosiin.
Ståhl on ratsastanut 9-vuotiaasta asti. Harrastukseen on tullut taukoa vain nuoruusvuosina sekä neljätoista vuotta sitten, kun Ståhl joutui lopettamaan yhden hevosistaan.
”Menin niin sokkiin, etten halunnut olla lähellä yhtäkään hevosta”, Ståhl kertoo.
Tuttavien pyydettyä apua omien hevostensa kanssa Ståhl päätyi kuitenkin pian takaisin talleille. Hevoset ovat tärkeä osa hänen identiteettiään ja tekevät hänet ”valtavan onnelliseksi”.
Katja Ståhl: ”Miehen pitäisi olla hauska ja isokokoinen”
Katja Ståhl on 53-vuotiaana naisena jo joutunut kokemaan vaihdevuosien ikävät oireet. Hän on kärsinyt muun muassa yllättäen iskevistä kuumista aalloista ja hikoilusta. Pahinta on kuitenkin unen laadun heikkeneminen.
”Välillä en meinaa saada unta, joskus herään kesken unieni. Jos nukun koko yön, unen laatu saattaa olla aivan kuraa. Se on todella syvältä”, Ståhl sanoo Anna-lehdessä.
Hän myöntää hermojensa olevan kireällä huonosti nukutun yön jälkeen. Viereensä hän ei kuitenkaan kelpuuta muita kuin Mimmi-koiran, vaikka joskus kaipaa rinnalleen kumppania.
Kaipuutaan hän on lievittänyt käymällä joskus treffeillä, mutta kukaan ei ole toistaiseksi kolahtanut.
”Välillä saan kohtauksia ja päätän: nyt lähden miehiin! Mutta todellisuudessa intoni lopahtaa jo hetken päästä. Olen liian laiska siihen puuhaan.”
Ståhl koki viimeisimmän suuren rakkautensa kymmenen vuotta sitten, ja sen jälkeen vaatimustaso on vain noussut. Silti hän luottaa siihen, että sopiva tyyppi tulee vielä kohdalle.
”Miehen pitäisi olla hauska ja isokokoinen. Haluaisin kumppanikseni huumorintajuisen nallekarhun. Minä olen aika iso ja tunnen itseni mörssäriksi itseni kokoisten tai minua pienempien miesten rinnalla. Se ei ole mukavaa”, Katja Ståhl sanoo.