Pelaajauran päättänyt Lennart Petrell löysi uuden intohimon: ”En etsi taloudellisesti järkevintä uraa, vaan sellaista, josta voi aidosti nauttia”

Jaa artikkeli
Jääkiekkoilija Lennart Petrell ilmoitti uransa päättymisestä kesäkuun alussa 2021. Päätös oli syntynyt jo talvella, mutta asia täytyi pureskella itse ensin kunnolla, ennen kuin sen pystyi kertomaan ulospäin. © Tommi Tuomi / Otavamedia
HIFK-ikoni Lennart Petrell puhuu pitkässä henkilöhaastattelussa uransa alkutaipaleesta, pelien päättymisestä sydänvaivaan sekä tulevaisuudestaan valmentajana.

Helsingin jäähalli Nordis ja punanuttujen numero 32, Lennart Petrell.

2000-luvun Stadissa ei ole nähty kovin montaa legendaarisempaa yhdistelmää.

Nyt on lokakuinen iltapäivä, ja Lennart Petrell seisoo Nordiksen pihalla.

Tällainen on hänen olemuksensa: Lippalakin alta pilkottaa tuttu punainen tukka. Kädenpuristus on luja ja hän katsoo silmiin hymyilleen. Lätkähymyn ylärivistä puuttuu yksi hammas.

Hänen ryhtinsä on rento, mutta viestittää samaan aikaan: Olen valmis.

Takki on punainen kuin sydän.

Ja juuri Petrellin sydän on eräs tämän haastattelun olennaisimpia asioita.

Lisälyönnit pysäyttivät uran

HIFK:n alle 18-vuotiaiden joukkueen treenit ovat hetkeä aiemmin päättyneet, ja joukkueen apuvalmentaja Lennart Petrell on lupautunut kertomaan äskettäin tapahtuneesta elämänmuutoksestaan.

Nyt entisen jääkiekkoammattilaisen olemus on rento ja pirteä, mutta vuosi sitten hän eli näissä samoissa maisemissa tuskaisia kuukausia.

HIFK:n kapteenina, Leijonissa ja NHL:ssä pelannut Petrell joutui lopettamaan peliuransa sydämessä havaittujen kammiolisälyöntien vuoksi.

Kammiolisälyönnit eivät sinänsä ole harvinaisia, vähintään tuhannet suomalaiset kokevat niitä joka vuosi.

”Olin ennen viime kauden alkua tekemässä polkupyörätestiä, minkä aikana huomattiin kammiolisälyöntejä. Havaittiin, että sydämeen kasvanut lihasmuunnos aiheutti tietyillä sykealueilla häiriöitä”, Lennart Petrell kertoo.

Lisälyönnit sinänsä ovat yleisiä hyvin monille ja rasituksen aikana ne yleensä tasoittuvat.

”Minulle kävi toisin päin.”

Puolen vuoden hoitojakson jälkeen tilanne vähän parani, mutta ei riittävästi.

Lääkäri antoi yksiselitteisen kiellon huippu-urheiluun.

Sydänlöydöksen jälkeiset kuukaudet olivat henkisesti raskaita, sillä epävarma tulevaisuus pelotti kokenutta voimahyökkääjää. © Tommi Tuomi / Otavamedia

Pikkupojan unelma

Pelaajatyyppinä Petrell oli monikäyttöinen niin hyökkäys- kuin puolustustehtävissäkin. Pitkällä urallaan hän oli pelaaja, jolle ylivoima- ja alivoimapelaaminen olivat aivan yhtä luonnollisia, ja joka teki maaleja ja ennen kaikkea pommitti kovia taklauksia.

”Itse koin aina, että voin tehdä kaikkea ykkösketjusta neloseen. Se oli se vahvuus, jolla pystyin ottamaan pelipaikan liigajoukkueesta.”

Petrellin ansioluettelo jääkiekossa on komea. Pudotuspelit mukaan lukien 660 ottelua SM-liigassa, lähes sata peliä NHL:ssä Edmontonissa, A-maajoukkuekomennuksia, kausia Ruotsissa ja Sveitsissä. Suomen mestari sekä kansainvälisen CHL-liigan mestari Luulajassa.

Vaikka ura päättyi aiemmin kuin Petrell itse oli ajatellut, äänessä ei ole katkeruutta.

”En nuorempana olisi ikinä uskonut, että saan tehdä tätä melkein 20 vuotta ammatikseni. Kun katsoo omaa uraa taaksepäin, on helppo olla ylpeä siitä, mitä olen jääkiekolta saanut. Toinen vaihtoehtohan olisi jäädä murehtimaan sitä, mitä jäi saamatta.”

Vaikka Petrell pikkulasten pihapeleissä esitti HIFK:n kapteenia ja haaveili SM-liigasta, maajoukkueesta ja NHL:stä, eivät kaudet juniorijoukkueissa antaneet haaveille kovin vahvaa perustaa.

B-juniori-ikäisenä hän ei edes mahtunut HIFK:n mukaan, joten yksi kausi sujui Karhu-Kissoissa. Työnteolla hän kuitenkin lunasti jälleen paikkansa stadin punaisessa joukkueessa.

Joskus asiat ovat urheilussa hyvin pienestä kiinni. Vielä muutama kuukausi ennen Petrellin ensimmäistä peliä liigajoukkueessa hän ei ollut laisinkaan varma siitä, tulisiko jääkiekosta koskaan hänelle ammattia.

Sitten pelaamiseen tuli sopivaan aikaan riittävän pitkä hyvä vaihe. Tuli kutsu juniorimaajoukkueeseen, minkä jälkeen liigajoukkueen portit aukesivat.

”Sitten yhtäkkiä olinkin nuorten MM-kisoissa voittamassa pronssia ja voittamassa pronssia liigajoukkueen kanssa ja samana keväänä tuli vielä A-junnujenkin pronssi.”

Lennart Petrell juhli maalia ulkoilmaottelussa Ilves-HIFK Tampereen Sorsapuistossa joulukuussa 2016. © Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Pentti Matikainen soittaa

Lukion jälkeen Lennart Petrell oli kesätöissä postilla pakettikuskina. A-junioreiden aamutreenit jäivät työn vuoksi kesän ajan väliin.

”Sanoin valmentaja Samu Kuituselle, että nyt on sellainen juttu, että en pääse aamutreeneihin, koska äiti sanoo, että nyt täytyy tehdä töitä. Onneksi se kävi Kuituselle, eikä minua potkittu pois. Nyt se tuntuu uskomattomalta, sillä en usko, että nykyään kukaan A-junioreista käy kesätöissä.”

Aamutreenien väliin jättämisestä huolimatta eräänä päivänä ennen kauden alkua Petrellien lankapuhelimeen soitti HIFK:n toimitusjohtaja Pentti Matikainen. Hän halusi tarjota sopimusta IFK:n liigarinkiin.

”Pena pyysi minua tulemaan toimistolle nimenomaan yhdessä vanhempieni kanssa. Hän koki, että perhe on samalla sivulla sen suhteen, mitä tarjotaan ja odotetaan. Ja olihan se fiksua, kyllä vanhempien pitääkin tuossa iässä olla mukana keskustelussa.”

Sen jälkeen Petrell sai rauhan jääkiekon pelaamiselle, eikä perhe enää odottanut kesätyöpestejä kiekkokausien väliin.

Ja kun paikka SM-liigasta oli otettu, nautti nuori Petrell kyydistä.

Puheliaana liigapelaajana hän huomasi myös olevansa haluttu kaveri haastatteluihin.

”Pelasin toista matsiani liigassa, kun Ylen ruotsinkielinen kanava FST tuli tekemään Hartwall Areenalle haastattelua nuoresta lupaavasta pelaajasta.”

Haastattelu tehtäisiin ruotsiksi, mutta se ei nuorta kiekkoilijaa haitannut.

”Ehkä he olivat nimeni perusteella olettaneet jotakin, mutta viimeistään kolmannen kysymyksen kohdalla toimittaja ymmärsi, ettei tämä kaveri ole suomenruotsalainen.”

Keskipitkällä lukioruotsilla haastattelu meni Petrellin mielestä ihan hyvin.

”Mutta en kyllä ikinä nähnyt sitä haastattelua missään, ehkä se sitten todellisuudessa meni niin puihin, ettei sitä voinut näyttää.”

Maali Myllyksen taakse

Ensimmäisen liigakauden kaikki kahdeksan ottelua menivät niin sanotusti kiikaritehoilla 0+0, mutta seuraavalla kaudella Petrell pääsi maalien makuun, tosin ensimmäinen liigamaali on päässyt jo unohtumaan.

”Jännä juttu, olen sen pari kertaa tarkistanut tilastoistakin, mutta se pääsee aina unohtumaan. Mutta jostain syystä muistan kuitenkin toisen liigamaalini.”

Toinen maali syntyi kotiottelussa SaiPaa vastaan, vastustajalla oli maalissa Jarmo Myllys.

”Olin 11-vuotiaana katsonut telkkarista, kun hän oli torjunut Suomen historian ensimmäisen maailmanmestaruuden, joten kyllä hänelle liigauran alussa maalin tekeminen jäi hyvin mieleen.”

Vuosina 2011-2013 Petrell pelasi lähes sata NHL-ottelua Edmonton Oilersin paidassa. Tehopisteitä NHL:ssä syntyi kaikkiaan 7+11=18. © Jason Franson / AP / Lehtikuva

Ammattilaisesta harrastajaksi

Kesäkuun alussa 2021 Lennart Petrell ja HIFK ilmoittivat uran päättymisestä Helsingin Sanomista ostetulla kokosivun ilmoituksella.

”Päätös uran päättymisestä tuli jo talvella. En vain ollut silloin millään tavoin henkisesti valmis sitä käsittelemään. Halusin pureskella asian ensin itse läpi, ennen kuin olin valmis ilmoittamaan siitä ulospäin.”

Petrellin suurin pelko oli, että hän joutuisi lopettamaan urheilun kokonaan.

”Monella sydänlöydöksen saaneella urheilu loppuu kuin seinään. Se olisi ollut todella iso menetys, sillä olen liikkunut lapsesta asti todella paljon, ja siitä on tullut elämäntapa ja jopa osa identiteettiä. Oikeastaan urheilu on antanut minulle tärkeän kanavan ilmaista itseäni.”

Onneksi onnettomuudessa Petrell saa yhä harrastaa urheilua. Nimenomaan harrastaa.

Juoksulenkillä voi käydä, luistella voi ja punttia saa nostaa, kunhan ei vie itseään äärirajoille.

”Mutta kun maksimirasitus on kielletty, niin silloin huippu-urheilu ei ole mahdollista.”

Entisen voimahyökkääjän mukaan fyysinen olotila on samanlainen kuin aina ennenkin.

”Sydän ei ole oireillut ennen löydöstä eikä sen jälkeen.”

NHL-uralla Petrellin hanakka taklaustyyli johti muutamia kertoja nyrkkitappeluihin. Kuvassa mittaa Petrellistä ottaa Detroit Red Wingsin Justin Abelkader. © Rebecca Cook / Reuters / Lehtikuva

Tuska, murhe ja pelko

Moni tuttu on viime kuukausina kysellyt Petrelliltä, kuinka tämä voi.

”Se tuntuu kivalta, mutta on samalla myös outoa, koska voin ihan samoin kuin ennenkin. Fyysinen vointi ei ole missään vaiheessa ollut se ongelma.”

Henkistä pahoinvointia on silti näiden kuukausien aikana ollut. Välillä runsaastikin.

”Vaikeinta oli silloin alussa, kun jouduin tosi pitkään vain odottelemaan. Selkeä päämäärä ja tavoitteellisuus elämästä katosi.”

Ensin Lennart Petrell joutui odottelemaan diagnoosia, sen jälkeen mietiskelemään, että mitä ryhtyisi seuraavaksi elämässään tekemään.

”Se rassasi tosi paljon.”

Pelko tulevaisuudesta aiheutti pahoinvointia.

”Totta kai oli epävarmuutta siitä, miten tässä uudessa elämäntilanteessa pärjää ja mihin suuntaan lähtee. Itsetuntemusta on kertynyt sen verran, että tiesin, että on ihan turha ryhtyä yrittämään jotakin sellaista, mikä ei motivoi minua.”

Hoitojakso kesti puoli vuotta, jonka aikana Petrell tuskaili ja murehti tulevaisuuttaan.

”Diagnoosin saatuani soitin ensimmäisenä jääkiekon pelaajayhdistyksen toiminnanjohtajalle, ja kysyin Helsingin alueen jääkiekkolehtorin yhteystietoja, jos hän voisi auttaa minua opiskeluasioissa. Vasta sitten ryhdyin ilmoittelemaan asiasta perhepiirissä.”

Juuri jääkiekkolehtori Mikko Rantala oli apuna siinä, että Petrell löysi opiskelupaikan Kuortaneelta. Nyt hän opiskelee valmentajan ammattitutkintoa ja aikoo sen jälkeen suorittaa valmentajan erikoisammattitutkinnon.

”En tiedä onko se lopullinen ura, mutta ainakin se on se, mikä tällä hetkellä kiinnostaa. En välttämättä etsi taloudellisesti tai sosiaalisesti järkevintä uraa, vaan sellaista, josta voi aidosti nauttia ja mihin haluaa heittäytyä mukaan.”

Miksi nousta sängystä?

Tyystin muuttuneessa arjessa motivaatiota täytyikin välillä etsiä toden teolla.

”Oli aamuja, kun mietin, että jos ei olisi lapsia tai juniorivalmennushommia, niin mitä syytä minulla ylipäätään olisi nousta sängystä.”

Entinen HIFK-kapteeni on kiitollinen läheisiltään saamastaan tuesta. Hän kertoo myös hakeneensa keskusteluapua psykologilta.

”Kävin purkamassa ajatuksia, ja se on auttanut ainakin jäsentämään sekavia ajatuksia ja tasoittamaan huolia tulevaisuudesta.”

Nyt Lennart Petrell sanoo kokonaistilanteen olevan hyvä.

”Sain uralla sukanvarteen sen verran säästöjä, että ne mahdollistavat nyt opiskeluni. Minulla on perhe ja ystävät lähellä.”

Urheilu-uran päättyminen avasi enemmän aikaa myös isyydelle.

”Jääkiekkoilijan lapset syntyvät peliuran aikana. He kasvavat siihen, että perheen arki pyörii sen ammattilaisurheilun ehdoilla.”

Lennart Petrell on 11- ja 8-vuotiaiden tyttöjen isä.

Tyttäret harrastavat monipuolisesti urheilua. Lasten lajirepertuaariin kuuluu yleisurheilua, ringetteä ja jääkiekkoa. Isä haluaa olla läsnä lasten tekemisessä.

”Heidän harrastustensa kautta olen ollut valmentajana, joukkueenjohtajana, huoltajana, valokuvaajana ja monissa muissakin rooleissa. Olen halunnut olla sellainen isä, joka ei vain kuskaa, vaan olen halunnut päästä lähemmäksi sitä tekemistä.”

Mestaruuskeväänä 2011 riitti tuuletettavaa. Kuvassa Petrell villitsee Nordiksen katsojat välieräottelussa HIFK-Lukko. © Vesa Moilanen / Lehtikuva

Lennart Petrell haluaa olla sanansa pitävä valmentaja

Lennart Petrell siis yhtä aikaa on valmentaja että opiskelee valmentajaksi. Joka tapauksessa hän on siinä roolissa vasta polkunsa alussa. Peliurallaan jääkiekkoilija näki kymmenittäin erilaisia valmentajia, mutta minkälainen valmentaja hän itse haluaa olla?

”Sellainen, että puheet ja teot kohtaavat.”

Mitä se tarkoittaa?

”Monia pieniä asioita. Esimerkiksi ei voi sanoa, että me arvostamme tosi paljon meidän neloskenttää, jos se heti hyökkäyspään aloituksessa otetaan kuitenkin pois kentältä ja laitetaan ykkönen tilalle. Siinähän on puheissa ristiriita.”

Pelaajien johtajana, olivat pelaajat sitten minkä ikäisiä tai tasoisia hyvänsä, hän haluaa olla innostaja.

”Oli kyse sitten Suomen mestaruuden voittamisesta tai lapsen innostamisesta harrastuksen pariin, se voidaan saavuttaa vain siten, että kaikki siinä yhteisössä viihtyvät ja jännitteet ja pelot voidaan kohdata ja voittaa.”

Motivointia hän haluaa tarjota pelaajille siksi, että sanoo itse koko peliuransa halunneensa sitä.

”37-vuotiaana kaipasin yhtä paljon motivointia ja intohimon ruokkimista kuin 7-vuotiaana. Se motivointi on valmentajan tehtävä, saada ne pelaajat haluamaan jäähallille tulemista.”

Tutut Helsingin Jäähallin portaat. Lennart Petrell on palannut Nordikselle juniorivalmentajana ja katsojana. Lauantaina 30.10. hän palaa myös juhlimaan omaa uraansa HIFK-yhteisön kanssa. © Tommi Tuomi / Otavamedia

Paluu Nordikselle

Alkusyksystä Lennart Petrell vietti ruskan keskellä vaelluslomaa Lapissa. Viehtymys pohjoisiin maisemiin syntyi viimeistään vuosina 2014-2016, kun hyökkääjä pelasi kaksi kautta Ruotsin Luulajassa.

”Luulajassa oli tosi makeat talvet, ihmiset olivat tosi maanläheisiä ja kaikilla oli paljon liikuntaharrastuksia. Silloin tuli itsekin liikuttua paljon luonnossa.”

Pohjoisessa luonnossa rauhoittuminen tuntui helpommalta ja hengittäminen syvemmältä. Stressistä ja kireydestä pystyi päästämään irti.

”Aluksi ulkoilu oli sitä, että lähdin koiran kanssa lenkille. Mutta sitten ryhdyin yhä useammin ja useammin käymään luonnossa ilman koiraakin.”

Suomen Lappiin Petrell on tutustunut kalastusreissuilla.

”Mitä pohjoisemmaksi mennään ja mitä karummaksi se kasvillisuus käy, sitä paremmin se maisema sopii minulle.”

Vaeltamisen ja kalastamisen lisäksi Petrell tekee Aki Linnanahteen kanssa Liigalize-jääkiekkopodcastia sekä katsoo mielellään urheilua. Tosin oman peliuransa aikana hän ei katsonut jääkiekkoa lainkaan, sillä omassa arjessa kiekkoa tuli aivan riittävästi.

Mutta nyt, uran päätyttyä, Petrell kertoo jälleen seuraavansa jääkiekkoa kuin pikkulapsen innostuksella.

Hän on palannut Nordikselle muutenkin kuin U18-joukkueen valmentajana.

Kuluvan kauden alussa hän oli eräänä iltana matkalla legendaariselle Nordikselle katsomaan IFK:n peliä, kun jostain tulvi mieleen sama tunne kuin 25 vuotta sitten.

”Oli kauniin aurinkoisen syyspäivän alkuilta, hämärsi jo, mutta oli vielä lämmintä. Vähän ennen hallia tuli vain tosi lämmin, hyvä fiilis. Samanlainen, mikä joskus silloin nuorena tuli, kun oli menossa katsomaan matsia. Se on tosi makea tunne.”

En gång till – Lennart Petrellin juhlapeli & jäähyväisottelu HIFK-Ilves lauantaina 30.10. kello 17.

Lue myös: ”Tein vähän omaa tutkimusta” – SM-liiga ei olekaan mediapiilossa, sitähän tulee joka tuutista

X