Laulaja Marko Maunuksela iski silmänsä tulevaan Taija-puolisoonsa jo opiskeluaikana – ”Sattumilla ja kohtalolla on elämässä lopulta aika iso rooli”
Ex-tangokuningas Marko Maunuksela tutustui Taija-vaimoonsa jo parikymppisenä opiskellessaan lähihoitajaksi. Lähes 30-vuotinen liitto on kestänyt kirkuvat fanilaumatkin.
"Molempien tie olisi voinut mennä ihan eri tavalla. Miten pienestä on lopulta kiinni, että kaksi ihmistä kohtaa”, Marko Maunuksela pohtii.
Marko Maunuksela tapasi vaimonsa Taijan syksyllä 1994, kun hän meni opiskelemaan lähihoitajaksi Seinäjoen terveydenhuolto-oppilaitokseen.
”Aloitimme yhtä aikaa ja olimme samalla luokalla. Ensimmäisten viikkojen aikana tuntui, että silmämme kohtasivat koko ajan toisensa ja ajauduimme aina vähän lähemmäs toisiamme. Vietimme usein porukalla iltaa Cafe Mondeossa ja katselimme toisiamme. Olin 20 ja Taija 17”, Marko Maunuksela muistelee.
Taija oli odottanut Markon siirtoa
”Aloimme seurustella virallisesti 19. marraskuuta 1994. Taisi käydä niin, että olimme viikonloppuna baarissa ja illan päätteeksi vaihdoimme ensimmäiset suudelmat. Olimme molemmat tienneet, että se vielä tapahtuisi, mutta Taija oli odottanut seuraavaa siirtoani.
Marko Maunuksela vuonna 1994. © Marko Maunukselan kotialbumi
Olin nuorena tosi ujo. Ennen virallista seurustelun aloittamista vein Taijan kerran hopeanvärisellä Nissan Cherryllä kotiinsa. Pysähdyin ja katsoimme toisiamme hetken silmiin, minä nappasin Taijaa leuasta kiinni ja mietin, että hitto kun tekisi mieli muiskauttaa, mutta kun en uskalla! Taija odotti aloitetta ja mietti, että ei perhana tuosta tule mitään.
Olimme sen jälkeen hyvin tiiviisti yhdessä, ja Taija muutti pian luokseni 30-neliöiseen yksiööni. Etenimme nopeasti: menimme kihloihin 19. toukokuuta 1995, kun olimme seurustelleet puoli vuotta. Emme puhuneet kihloista kenellekään, vaan laitoimme sanomalehti Ilkkaan kihlailmoituksen.
Lähdimme mökille ja pian Taijan vanhempien auto ajoi pihaan. Kaikki olivat uutisesta tosi onnellisia. Jotenkin sen vain tiesi, että tämä on nyt menoa. Sattumilla ja kohtalolla on elämässä lopulta aika iso rooli.”
”Miten pienestä on lopulta kiinni, että kaksi ihmistä kohtaa”
”Olin ennen Taijan tapaamista sellainen koulusta toiseen loikkija. Olin ensin vuoden maatalousoppilaitoksessa, kun en muuallekaan päässyt. Puhuimme kaverin kanssa itsemme vuoden opiskelujen jälkeen Lappajärven ammattikouluun autopuolelle. Vuoden jälkeen keksin ykskaks lähteä vapaaehtoisesti armeijaan.
Armeijan jälkeen palasin ammattikouluun ja valmistuin automekaanikoksi. Tämän jälkeen hain taas kaverin innoittamana kouluun. Aluksi ajattelin lukea ambulanssikuskiksi, mutta minusta tulikin mielenterveyspuolen lähihoitaja.
On ihmeellistä, että satuin kaiken tämän jälkeen kohtaamaan juuri Taijan, joka oli puolestaan hakeutunut keittiöpuolen koulutukseen, koska hoitajakouluun oli tuolloin ikäraja. Molempien tie olisi voinut mennä ihan eri tavalla. Miten pienestä on lopulta kiinni, että kaksi ihmistä kohtaa.”
Häät heinäkuussa 1996
”Häitämme vietettiin heinäkuussa 1996 Nurmoon puukirkossa. Meillä oli pohjalaiseen tapaan isot häät, noin 300 vierasta. Ne olivat hillityt ruokahäät, ei mitään bileitä. Häiden jälkeen saimme kolme lasta hyvin pienillä ikäeroilla.
Olemme samoja ihmisiä, mutta pitkä suhde vaatii sopeutumista toiseen. Huonojakin päiviä tulee, mutta meillä ei ole koskaan ollut sellaista kriisiä, että olisimme pohtineet eroa. Kaikesta on voitu sopia, mutta se on vaatinut toisen muutoksen hyväksymistä.
Taija on joutunut sopeutumaan aika erilaiseen Markoon. Hän meni naimisiin lähihoitajan kanssa, joka valitsikin julkisen elämän parrasvaloissa.
Taija on saanut kestää paljon varsinkin tangokuninkuuden jälkeen, kun keikkailin jatkuvasti ja olin paljon pois kotoa. Arjen pyörittämisessä oli paljon hommaa kolmen pienen lapsen kanssa, ja olen siitä hänelle valtavan kiitollinen.
Luottamuksen on ollut pakko olla kunnossa, kun mies tulee kotiin suunnilleen huulipunat kauluksessa ja kaikenlaisia viestejä tulee vierailta naisilta. Sitä eivät kaikki välttämättä kestäisi.”
Muusikon arjessa kontrasti on kova
”Kotiin meno kirkuvien fanien keskeltä voi olla myös itselle vaikea paikka. Kotona odottavat usein tekemättömät asiat ja laskupinot eikä tähteä otetakaan taputusten kera vastaan. Kontrasti on silloin kova.
Muutimme Taijan kanssa vuodenvaihteessa pääkaupunkiseudulle asumaan, ja nyt olemme myös jo pappa ja mummi. En osaa mieltää itseäni isovanhemmaksi, mutta onhan se mahtavaa seurata pientä uutta elämää. Minulla on käynyt valtavan hieno säkä!