Kulttuurieliittiä eivät huumorilaulut naurata – Mikko Alatalo ja Aarne Tenkanen: ”Olemme lainsuojattomia kantrimiehiä”
Muusikkoystävät Mikko Alatalo ja Aarne Tenkanen eli Kai Järvinen tietävät, millaista on tehdä musiikkia, jota ei kaikissa piireissä kehdattu kuunnella.
© Susa Junnola
Mikko Alatalo ja Aarne Tenkanen eli Kaj Järvinen tapasivat ensimmäisen kerran 90-luvun alussa Lahdessa, jossa he olivat molemmat esiintymässä Juice Fruit -jutun tiimoilta.
”Se oli ennen kuin aloitin varsinaisen oman soolourani vuosien 1994–95 taitteessa”, Aarne Tenkanen muistelee.
Kaj Järvinen ystävästään: ”Mikosta ei voi kuin tykätä”
”Olen Mikkoa sen verran nuorempi, että silloin kun Mikolta tuli Syksyn sävel -voitot, olin silmät kiinni telkkarissa. Ikäerosta huolimatta meillä on aina ollut keskinäistä sielujen sympatiaa. Mikko on hieno mies, joka ei ole tehnyt pahaa kenellekään. Mikosta ei voi kuin tykätä.
Oma soolourani alkoi, kun pahin lama oli mennyt ohi. Olin sitä ennen töissä Radiomafiassa Gösta Sunqvistin pakottamana. Göstan kanssa ideoimme alter egoni Aarne Tenkasen. Meidän piti keksiä stadilainen hahmo, joka oli ollut kaikkia kanaa suurempien kaksijalkaisten kanssa. Ammatiksi valikoitui ratikkakuski, koska ratikoita oli silloin vielä vain Stadissa.”
Musiikkimaku yhdistää
”Mikon kanssa meitä yhdistää samantyylisen musiikkimaun lisäksi myös tausta. Tätä Mikko ei ole vielä tiennytkään, mutta myös minun faijani ajoi neljäkymmentä vuotta taksia. Taksikuskina on pakko oppia tulemaan toimeen ihmisten kanssa, ja se jättää omanlaisensa jäljen myös taksikuskin poikaan.
Emme ole koskaan Mikon kanssa tapelleet mistään, mutta Gösta ja Juice eivät tulleet oikein juttuun keskenään. Siinä kaksi kurkoa nokittelivat toisiaan. Minun ja Mikon välille tällaista tilannetta ei voi tulla, koska minä en pidä itseäni minään.
Meidän ystävyytemme on ehdottomasti sillä tasolla, että jos elämässä jokin mättää, voi toiselle soittaa milloin vain. Anarkiasta tämä juttu on meillä molemmilla lähtenyt. Tenkanen pitää ratikkakuskin asua siksi, että sillä pääsee ilmaiseksi ratikkoihin ja busseihin. Asuhan on oikeasti lennoston asu, mutta ei sitä kukaan huomaa.”
Yhteinen Siniset veljekset -kappale julki
”Nauhoitamme tänä syksynä ensimmäistä kertaa Mikon kanssa myös yhteisen biisin. Siniset veljekset -yhteissinkkumme sanoittaja Lauri Salo kertoi kerran Pauli Hanhiniemen tunnustaneen olleensa kautta aikain kauhea Tenkas-fani, mutta kun siitä ei voi kertoa kenellekään.
Se minua ja Mikkoa yhdistääkin: olemme tehneet musiikkia, jonka kuuntelemista saatikka siitä tykkäämistä ei ole tietyissä piireissä kehdattu myöntää. Mikko tosin on jo isketty yhteiskuntakelpoiseksi, mutta Tenkas-fanius jakaa ihmisiä edelleen. Juttujani ei aina ihan ymmärretä. Otan vitsillä kantaa joka asiaan, ja joskus olen ampunut yli pahastikin.”
Mikko Alatalo ja Aarne Tenkanen eivät naurattaneet eliittiä
”Olemme Kaitsun eli Tenkasen kanssa molemmat vähän niin kuin lainsuojattomia kantrimiehiä suhteessa kulttuurieliittiin. 80-luvulla oli aika, jolloin tietty eliitti inhosi minua, koska soitin näitä Rikoo on riskillä ruma -kappaleita. Hienojen ihmisten mielestä Alataloa ei voinut kuunnella.
Mikko Alatalo ja Masi Luoma Syksyn sävelessä vuonna 1980. © JORMA POUTA/SKOY/OM-Arkisto
Voitin lisäksi Syksyn sävelen niin monta kertaa, että se ärsytti monia. Eikä minua oikein otettu vakavasti, kun otin kantaa asioihin maaseudun puolesta Siirtomaa-Suomen lauluissa. Moni mietti, että mikäs tämä tällainen komeljantteri on, joka venyttelee henkseleitään ja tekee myös vakavia lauluja. Rikoomies olikin omalla tavallaan minun alter egoni!”
”Olen seurannut Ronjan joka askelta teatterimaailmassa, ja olen ylpeä hänestä”, Mikko Alatalo sanoo. © Prokuvat / Otavamedia
Kansanmiehet
”Nythän kaikki on jo muuttunut, kun on tullut kaikenlaista tunnustusta, Iskelmä-Finlandiaa ja Suomi-palkintoa, vaikka eivät ne palkinnot minua miksikään muuta. Olen yhä kansanmies siinä missä Kaitsukin.
Minulla ja Kaitsulla ei ole koskaan ollut riitaa mistään, mutta Jussin eli Juicen ja Göstan takia olimme vähän eri leireissä: Jussi oli hyvin ehdoton siitä, että hän oli kingi. Gösta oli kuitenkin myös äärettömän lahjakas, sitä ei voinut kukaan kiistää.
Politiikasta emme Kaitsun kanssa juttele, mutta poliittisella urallani yksi suurimmista poliittisista tappioista oli helvetillinen taksiuudistus. Se oli tietysti kylätaksin pojalle katastrofi.”
Huumorilaulajien harventunut jengi
”Minua vähän harmittaa, että huumorilaulajien jengi on harventunut tosi paljon. Kaikki vetävät nykyään niin tosissaan. Yksi syy on formaattiradiot, jotka soittavat vain listapoppia. Ne eivät uskalla enää ottaa soittoon huumoria, kun pelkäävät, että joku kuuntelija voi suuttua ja vaihtaa kanavaa.
Riskejä ei enää oteta. Homma on mennyt vähän tylsäksi. Meitä satiiria ja huumoria käyttäviä kansanlaulajia ei enää hirveän montaa ole. Tällaiset kansanmiehet kuten Tenkasen hahmo ovat aina viehättäneet minua.”
”Voimme tehdä mitä haluamme”
”Vaikka ei tämä touhu ole aina naurattanut, on tässä itkettykin. Vuosi 1992 oli hirveä vuosi, itselleni ihan henkilökohtaisesti. Silloin tuli niin helvetisti konkursseja. Minulta loppuivat kokonaan harjannostajaiskeikat, joita minulla oli ollut paljon. Olin tehnyt 80-luvun lopulla firmakeikkoja, ja silloin oli saanut panna aina nollan keikkapalkkion perään, kun taloudella meni niin lujaa.
Lopulta minunkin oli lähdettävä kansan baareihin, joissa kollegani Tenkanen oli kiertänyt jo aiemmin. Uuden yhteissinkkumme myötä voisimmekin vierailla Tenkasen kanssa toistemme keikoilla. Rajojen rikkominen on minusta edelleen hienoa. Olemme Tenkasen kanssa molemmat siinä vaiheessa uraa, että voimme tehdä, mitä haluamme!”
