Paula Joukanen kärsi pitkään piinaavista selkäkivuista – veivät kävelykyvyn ja eristivät kotiin: ”Kysyin monesti, miksi minä?”
Miss Suomi Paula Joukanen joutui kipujen vuoksi luopumaan haaveestaan tennisammattilaisena. Lopulta vuosi sängyn pohjalla johti tärkeään käännekohtaan.
Paula Joukanen valittiin syyskuussa uudeksi Miss Suomeksi Järvenpään Aino-areenalla.
Miss Suomi Paula Joukasella, 22, on takanaan pakkausurakka, kun Miss Universum -kilpailut käynnistyvät El Salvadorin San Salvadorissa 18. marraskuuta.
Arjessa Joukasen kalenteri täyttyy muun muassa oikeustieteen opinnoista ja mallin töistä, mutta alun perin haaveena oli ryhtyä tenniksen ammattilaiseksi.
Joukanen kertoo oman elämänsä käännekohdasta, jossa lupaavasti alkanut urheilu-ura keskeytyi ja suunnitelmat menivät uusiksi.
”Pelasin nuorempana tosissani tennistä ja olin nuorten maajoukkueessakin. Se oli minulle tulevaisuuden ammatti, eikä minulla ollut mitään varasuunnitelmaa. Minulla oli oma tiimi ja yksityisvalmentaja, ja pelasin kuukaudesta noin kaksi viikkoa ulkomailla. Minulla oli hyvin vähän elämää tenniksen ulkopuolella.
Kävin urheilupainotteista Haagan peruskoulua, ja luokkakaverini olivat myös tenniksenpelaajia. Ensimmäiset oireet tulivat vuoden 2017 alussa, kun aloin tuntea alaselässäni kipua lonkan kohdalla. Olin lähes 16-vuotias ja ehtinyt jo siinä vaiheessa voittaa pari Suomen mestaruutta. Ajattelin, että ehkä kyseessä oli vain parissa kuukaudessa parantuva rasitusmurtuma.
Kipu kuitenkin aina palasi, ja lopulta siitä tuli jatkuvaa. Myös luottolääkärini Petri Helenius alkoi olla aika ihmeissään siitä, mikä minua vaivasi. Ravasin eri lääkäreillä ja terveydenhuollon ammattilaisilla, mutta kukaan ei löytänyt syytä selkäkivulle.”
”Puheet syövästä tuntuivat pelottavilta”
”Sairastin siihen aikaan myös anoreksiaa ja olin laihtunut aika paljon. En tietenkään myöntänyt, että laihtumiseni johtui syömishäiriöstä, vaan hämmästelin sitäkin läheisten kanssa.
Kovat selkäkivut ja laihtuminen nähtiin huolestuttavana yhdistelmänä, joten onkologi sulki pois syövän mahdollisuuden terveysongelmieni aiheuttajana. Puheet syövästä tuntuivat pelottavilta mutta realistisilta, koska mitään syytä ei ollut löytynyt.
Minulta tutkittiin myös hermostoa, aivoja ja selkäydintä neurologisten syiden vuoksi. Lääkäreillä oli erikoisosaamisestaan riippuen omia teorioitaan. On ihanaa, kun lääkäri sanoo, että kahden viikon päästä olet kunnossa, mutta minulle ei kukaan voinut sanoa niin.”
Elämä neljän seinän sisällä herätti katkeruutta
En tiennyt, voisinko koskaan olla mukana työelämässä, perustaa perhettä tai enää elää elämisen arvoista elämää. Tuollaisia ajatuksia ei tietysti kenenkään sen ikäisen pitäisi joutua miettimään. Ensimmäinen vuosi kipujen kanssa oli kamala ja yksinäinen. Elämäni rajoittui kotiin, koska en pystynyt edes kävelemään.
Olin lukion ensimmäisellä luokalla, mutta en pystynyt käymään koulussa. Makoilin vain kotona ja yritin opiskella. Minulla diagnosoitiin silloin myös masennus. En vihannut elämääni, mutta halusin vain nukkua.
Luulen, että siinä oli paljon tulevaisuuden pelkoa. Muistan, miten kipeää minun teki seurata muiden menestystä tenniksessä. Minua ällötti katsoa mitään tennikseen liittyvääkään. Tunsin katkeruutta ja kysyin monesti, miksi minä.
Kaksi vuotta kivun alkamisesta isäni törmäsi Youtubessa urheilija Pernilla Böckermanin videoon, jossa hän kertoi omasta selkävammastaan ja lääkäristään Jukka-Pekka Kourista. Pernillalla oli ollut samanlaisia selkäkipuja, ja isä varasi minulle ajan Kourille.
Hän lopulta löysi syyn: minulla oli SI-nivelen toiminnassa synnynnäistä vikaa. Hän kehotti minua nousemaan ylös sängystä ja opiskelemaan loppuun, sillä lääketieteestä ei juuri muuta apua olisi.
Kipujen kautta uudelle uralle
Vuoden kuluttua pystyin jo vähän kävelemään ja istumaan. Lähdin ystävieni kanssa lomalle Meksikoon, ja yhtenä iltana kaverini kysyi, että mitäs jos kävisimme rannalla vähän juoksemassa. Loukkaannuin ensin vähän, mutta päätin kokeilla. Siellä pehmeällä rantahiekalla pystyin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen ottamaan juoksuaskelia ja juoksin lopulta 20 minuuttia.
Jälkeenpäin tajusin, että kaikella on tarkoitus. Kun makasin vuoteessa, minulla heräsi kiinnostus oikeustieteeseen. En ollut ikinä mikään supermaaginen oppilas, mutta koska minulla oli aikaa lukea, pystyin opiskelemaan ja valmistautumaan hyvin ylioppilaskirjoituksiin.
Sain kolme laudaturia ja pääsin suoraan todistuksella opiskelemaan juristiksi. En koe, että se olisi ollut mahdollista ilman tuota jaksoa elämässäni. Kaikki pahakin pohjustaa jotain hyvää.
