Paula Koivuniemi: ”Kuka mies tähän soppaan uskaltaa tulla?”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Paula Koivuniemi on oman ikäpolvensa ilmaisuvoimaisin naislaulaja, joka ei väsy kokeilemaan uutta. Mutta uusi mies – se on hankalampi juttu.

Helsinkiläisen hotellin ravintolassa vaihdetaan pöytäliinoja. Lounas on ohi ja ruokasali suljettu. Paula Koivuniemen kohdalla henkilökunta on kuitenkin valmis tekemään poikkeuksen. Mukava nurkkaus järjestetään ja tuoreet kahvit pannaan porisemaan.

Koivuniemi hyrisee tyytyväisenä, kun henkilökunta kaataa maidon kuppiin. Laulajattaren olemuksessa yhdistyvät kissamainen rentous ja pohjalainen jämäkkyys.

”Mä paukautan aina suoraan, että asiat tulevat selviksi. Sitä suorasukaisuutta kaikki ei oo kestäneet mun kohdalla”, Koivuniemi naurahtaa.

Jämäkkyydestä on ollut myös hyötyä. Ilman sitä hän olisi tuskin pysynyt näin kauan pinnalla miesten hallitsemassa viihdebisneksessä.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Paula Koivuniemi levytti kappaleen nimeltä Perhonen. Siitä lähtien hän on lentänyt Suomi-viihteen tähtitaivaalla.

60-luvun lopulla hän keikkaili ympäri Suomea yksin linja-autolla ja jännitti perille tullessaan, millainen tanssibändi on vastassa. Haitarinsoittaja oli välillä ainoa, joka osasi säestää kappaleet loppuun asti.

80-luvulla Koivuniemestä tuli yksi ensimmäisiä uuden ajan iskelmätähtiä. Vuosituhannen vaihteessa hän laajensi yleisöään esiintymällä Provinssirockissa ja muilla isoilla festivaaleilla.

Tosi-tv:n valtakausi on edelleen kasvattanut Paula Koivuniemen suosiota. Vain elämää ja The Voice of Finland -ohjelmien myötä diivamainen kuva on pehmentynyt. Koivuniemi on kannustanut nuorempiaan, eikä ole hävennyt näyttää kyyneleitään.

Seitsemänkymmenen ikävuoden lähestyessä tähden työtahti ei osoita hiipumisen merkkejä. Koivuniemi sanoo olevansa nuori sielu.

”Se on uteliaisuutta, eikö? Uteliaisuus kuuluu tähän ammattiin ja mun luonteeseen. Olen todella sosiaalinen.”

Koivuniemi asuu Helsingin ydinkeskustassa ja liikkuu paljon, tapaa koko ajan erilaisia ihmisiä.

Nuori sielu pilkahtaa muillakin tavoin.

 

Uteliaisuutta

Pari vuotta sitten Paula Koivuniemi yllättyi käydessään kotiseudullaan Seinäjoen tyttölyseon luokkakokouksessa. Hän huomasi olevansa ainoa, joka on edelleen mukana työelämässä.

Koivuniemi laulaa, koska häntä laulattaa.

”Eläkkeelle siirtyminen on edessä, kun ei enää jaksa lähteä tai harjoitella tai olla kiinnostunut. Vielä niin ei ole käynyt”, hän sanoo.

Viime aikoina joukko kotimaisen jazzin huippumuusikoita on tarjonnut Koivuniemelle uusia yhteistyömahdollisuuksia. Laulajattaren karisma ja käheä ääni ovat kuin luotuja savuiseen yökerhotunnelmaan.

”En tiedä, kuinka kauan teen iskelmää enää. Viime vuosina minua on alkanut kiinnostaa swing-tyylinen musiikki”, Koivuniemi vihjaa.

Alussa Koivuniemi myöntää empineensä uuden tyylilajin edessä. Ajatus jazzista tuntui iskelmälaulajalle vieraalta.

”Mä olin ensin vähän arka lähtemään näihin juttuihin. Pikkuhiljaa tämä on edennyt. Nämä ovat kruunuja siihen normaaliin työhön. Saan nauttia musiikista eri tavalla”, hän sanoo nyt.

Viime huhtikuussa Paula Koivuniemi esiintyi huippubändin solistina April Jazz -tapahtuman avauskonsertissa Espoossa. Se oli rohkea veto, jonka loppuunmyydyn konserttisalin yleisö palkitsi äänekkäin suosionosoituksin.

Esityksessä kuultiin Koivuniemen levyttämiä kappaleita uusina sovituksina. Mutta mukana oli vanhan ajan jazz-iskelmiä Paulan nuoruudesta.

Jazzista Koivuniemi ei silti halua puhua vieläkään. Swing sopii hänelle selvästi paremmin.

Unelmia

Mitä muuta nuori sielu merkitsee? Mistä Paula Koivuniemi unelmoi?

”Mitä voi unelmoida ihminen, joka on saanut niin paljon elämässään työn ja ystävien kautta? Ja onhan siinä ollut miehiäkin, jotka ovat minua rakastaneet”, hän pyörittelee.

Koivuniemi sanoo olevansa sinkku.

”Hyvän ystäväni Pirkko Mannolan kohdalle osui ihana mies. Kyllähän joku kaveri olisi kiva olla. Mutta mä katson kalenteriani ja mietin itseäni, niin kyllä se voi olla vähän hankalaa. Kuka tähän soppaan uskaltaa tulla? Uskaltaisitsä tulla?”

No en!

Koivuniemeä naurattaa. Sitten hän vakavoituu.

”Olen ollut aika kauan itsekseni. Saan päähänpistoja ja noudatan niitä. Ei parisuhteessa voi niin tehdä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.”

 

Irtiottoja

18-vuotiaana teinityttönä Paula Koivuniemi oli sen verran haastava pakkaus, että hänen vanhempansa lähettivät tytön vuodeksi ”jäähylle” tädin perheen luo Kanadaan.

”Kyllä siinä varmasti sellaista teinikapinaa oli. Poltin tupakkaa ja oliko siinä ehkä vähän alkoholiakin. Mä olin vähän semmoinen, keskimmäinen lapsi”, hän hymähtää.

Nykymittapuun mukaan kyse oli harmittomista asioista. Mutta siihen aikaan kuri oli tiukkaa. Paulan isä oli ammattimuusikko, joka valvoi lahjakasta tytärtään kuin silmäteräänsä.

”Mun piti tulla kotiin aina tiettyyn aikaan. Olen saanut piiskaa ja tukkapöllyä. Mutta olen siitä ihan tyytyväinen, koska mä tarvitsin sitä.”

Vieläkö kapinahenkeä on jäljellä? Tympiikö Koivuniemeä koskaan olla kaikkien tuntema tähti?

”Ei mulla ole mitään erityistä Paula Koivuniemi -juttua. Olen ollut koko elämäni tällainen. En tykkää mennä nurkkia pitkin. Esiintymäänkin mennään syli avoinna”, hän vastaa.

”Ainoa jonkinlainen rasite tässä on, että kun lähden vapaa-aikana konserttiin tai johonkin muuhun tapahtumaan, minun on pukeuduttava samalla tavalla kuin lähtisin töihin.”

Siinä on myös yksi hyvä syy matkustella ulkomailla.

”Saan siellä virtaa ja energiaa, eikä kukaan tunnista”, Koivuniemi sanoo.

Viime vuosina New York on ollut Koivuniemen suosikkikohde. Siellä hän katselee mielellään katujen vilinän värimaailmaa ja tutustuu paikalliseen muotiin, jotta voi tuoda siitä ripauksen tullessaan.

Silti oma julkisuuskuva ei ole laulajattarelle enää kaikki kaikessa.

”Ehkä 40-vuotiaana oli vaikeinta. Silloin otin kaikki negatiiviset asiat ja kärsin niistä jollain tavalla. Nykyään tiedän kuka olen, ja mitä olen saanut aikaiseksi”, hän sanoo, kissamaisen rennosti.

Lähimpien ystävien tuki auttaa pitämään asiat tasapainossa. Pirkko Mannolan lisäksi Paula Koivuniemen lähipiiriin kuuluvat manageri Laura Vuorinen sekä tähtimaskeeraaja Raili Hulkkonen, jonka Koivuniemi on tuntenut jo 70-luvulta asti.

”He kannustavat minua heikkoina hetkinä, kun musta tuntuu, etten ole mitään. Sellaisiakin hetkiä tulee.”

 

Kyyneleitä

Vuonna 2014 Paula Koivuniemi ja Vesa-Matti Loiri esittivät Vain elämää -ohjelmassa kappaleen Lapin kesä. Sinä iltana yleisön joukossa ei ollut monta kuivaa silmännurkkaa. Kaksi oman ikäpolvensa ilmaisuvoimaisinta artistia antoivat nuoremmilleen oppitunnin, mistä laulamisessa on kyse. Esityksestä huokui hetken hauraus, taiteilijoiden vahva yhteys ja suvereeni taito välittää tunne ihmisten sydämiin.

”Meillä on Veskun kanssa syvä ystävyys”, Paula Koivuniemi sanoo.

Hän kaivaa punakantisen kalenterikirjansa välistä vanhan valokuvan, jossa hän halaa Loiria helsinkiläisessä baarissa. Kuva on otettu joskus 90-luvun alussa.

”On tärkeää, että on miehiäkin ystävinä. Naisille kerrotaan kaikki, heidän kanssaan on helpompi itkeä ja nauraa. Mutta kyllähän miehet ihania on. Heidän kanssaan liikutaan eri tasolla. Miesten ajattelutapaan voi tutustua paremmin, jos on viisas mies ystävänä”, Koivuniemi sanoo.

Juuri nyt Koivuniemen ympärillä pyörii paljon miehiä. Ensi syksynä hän julkaisee duettolevyn, jossa vierailee joukko miesartisteja. Levy on jatkoa hyville hetkille, joita kertyi Vain elämää ja Voice of Finland -ohjelmissa.

”Ajattelin, että sitä kokemusta olisi hauska laajentaa”, Paula Koivuniemi sanoo.

Uudella levyllä vierailevat muun muassa Lauri Tähkä, Elastinen, Samuli Edelman ja Toni Wirtanen.

Loirin kanssa esitetään kaunis tunnelmapala Eilen kun mä tiennyt en:

”Eilen kun mä tiennyt en,

niin kaunis oli maa, mä kuljin laulaen

ja polultani kun sain löytää rakkauden,

mä onneen antauduin, mut tiennyt sitä en.”

Paula Koivuniemi muistaa yhä tarkasti päivän, jolloin laulu valittiin levylle.

”Itkin kotona. Ajattelin meidän molempien elämiä sen kappaleen kautta.”

Viva 7/2016

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X