Professori Timo Partonen tutkii unta ja unihäiriöitä – ”Kaikki lähtee siitä, että tunnistaa oman unentarpeensa”

Jaa artikkeliTilaa Seura
unitutkija timo partonen
Kesän valossa uni usein karkaa. Unitutkija Timo Partosen ei kuitenkaan yleensä tarvitse houkutella nukkumattia. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Tutkimusprofessori Timo Partonen tunnetaan miehenä, joka osaa selittää vaikeita asioita niin, että kaikki ymmärtävät. Partonen innostuu aiheista, jotka ovat lähellä ihmisten arkea.

Valo kiehtoo tutkimusprofessoria. Vapaa-ajalla Timo Partonen kulkee kameran kanssa kotimaastoissaan Tammisalossa ja havainnoi sitä, miten valo ja varjo muuttavat luontoa eri vuorokauden- ja vuodenaikoina.

Työssä häntä kiinnostaa erityisesti valon vaikutus uneen, vuorokausi­rytmiin ja kaamosmasennukseen.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) työskenteleväm Partonen on se unitutkija, jolle toimittajat soittavat ensimmäisenä uniaiheista juttua tehdessään. Partonen vastaa aina yhteydenottopyyntöihin ja kertoo asiat selkeästi.

Timo Partonen on saanut paljon kiitosta siitä, että hän osaa selittää vaikeitakin asioita kansantajuisesti myös suurelle yleisölle.

”Pidän tieteen yleistajuistamista velvollisuutenani. Jotta viesti menee perille, sen pitää olla helposti ymmärrettävissä. Näin ihmiset voivat tiedon saatuaan harkita, haluavatko muuttaa elintapojaan terveellisempään suuntaan.”

Palataan näihin terveellisiin elintapoihin ja niiden yhteyteen uneen hieman myöhemmin.

Uni tutkimusaiheeksi ja pioneeri Markku Partisen jalanjäljille

Timo Partonen muistaa tarkalleen, milloin hän kiinnostui unesta tutkimusaiheena. Se tapahtui keväällä 1985 Pulssi-nimisessä lääketieteen yleisönäyttelyssä, jossa lääketieteen opiskelija Partonenkin oli oppaana.

Näyttelyn uni-osastolla oli vetonaulana unitutkimushuone, jossa mitattiin nukkujan elintoimintoja ja niitä havainnollistettiin yleisölle. Oppaiden työhön kuului käydä vuorollaan nukkumassa unitutkimushuoneessa vuorokauden valvomisen jälkeen.

”Kun oma vuoroni tuli, olin todella väsynyt ja nukahdin heti. Minua alkoi kiehtoa se, miten vähän me oikeastaan tiedämme siitä, mitä kaikkea nukahtamisen jälkeen tapahtuu. Siihen maailmanaikaan aiheesta ei ollut paljon tutkimuksiakaan.”

Partosen syventäviä opintoja ohjasi suomalaisen unitutkimuksen pioneeri Markku Partinen. Partinen oli USA:ssa oppinut, että on tutkitusti olemassa ilmiö nimeltä kaamosmasennus ja että sitä voidaan hoitaa kirkasvalolla. Partisen johdolla Suomessakin aloitettiin uraauurtava tutkimustyö. Tähän junaan Partonen hyppäsi mukaan.

”Ensimmäisiä tutkimuksia ryhdyttiin tekemään Helsingissä, Ullanlinnan unihäiriöklinikalla. Niistä tutkimuksista rakentui minun väitöskirjani, jonka aiheena oli kaamosmasentuneitten kirkasvalohoito.”

Partosen väitöskirjansa pohjalta toimittama kirja kaamosmasennuksesta palkittiin myöhemmin Isossa-Britanniassa vuoden 2002 parhaana mielenterveyden alan teoksena.

Kesällä uni karkaa kun sisäinen kello menee sekaisin

Sisäinen kello toistuu Timo Partosen puheessa. Kyseessä on hermosoluista muodostuva kehon keskuskello, joka sijaitsee aivojen hypotalamuksessa ja joka säätelee elintoimintojamme.

”Kaikki valo ja pimeys, joka silmiin tulee, rytmittää sisäistä kelloamme ja päivärytmiämme. Kun sisäisen kellon toimintaan tulee häiriöitä, voi se aiheuttaa muun muassa väsymystä ja unettomuutta.”

Sisäisellä kellolla on luontainen taipumus jätättää jonkin verran. Jätätys voimistuu erityisesti kesällä, koska illalla valoa on liikaa, sekä talvella, koska aamulla valoa on liian vähän.

Osalla sisäisen kellon rytmi menee pimeimpään vuodenaikaan sekaisin, mistä aiheutuu lievimmillään kaamosoireilua ja pahimmillaan kaamosmasennusta. Kesä on kuitenkin tutkimusten mukaan suomalaisille se kaikista vaikein vuodenaika nukkumisen kannalta.

”Kesällä univaikeuksia aiheuttaa runsaan valon lisäksi se, että loma-aikaan vuorokausirytmiä ylläpitävät rutiinit ovat poissa. Alkoholiakin kuluu usein enemmän. Toisaalta, lomakaudella on ehkä helpompi sietää huonosti nukuttuja öitä, koska aamulla ei tarvitse olla virkeänä töissä.”

Timo Partonen pohtii, että nukkumisen kannalta paras vuodenaika on ehkä syksy. Tai sitten kevät.

”Syksyllä illat pimenevät, mikä helpottaa nukahtamista. Mutta toisaalta monia stressaavat lomakauden jälkeiselle ajalle pakkautuvat työ­asiat. Keväällä taas kaamosoireilun hellittäminen helpottaa nukkumista, mutta samalla iltoihin tulee lisää valoa, mikä pitää monia virkeänä pidempään.”

Hyvän unen resepti

”Useimmiten ihan hyvin, kiitos”, vastaa Timo Partonen kysymykseen, miten hän itse nukkuu.

Partosella ei ole mitään vippaskonstia hyviin uniin vaan hän pyrkii pitämään kiinni säännöllisistä nukkumaanmeno- ja heräämisajoista. Tämä on hänen neuvonsa muillekin: koska sisäinen kello luontaisesti vähän jätättää, säännöllistä vuorokausi­rytmiä kannattaa vaalia.

Suomalaiset kyllä ymmärtävät hyvien yöunien tärkeyden. Terveystutkimusten mukaan niiden osuus, jotka eivät saa riittävästi unta, kasvaa kuitenkin koko ajan.

Kun Partonen selittää hyvien yöunien perusasiat, ne kuulostavat ällistyttävän yksikertaisilta:

”Unen tarve vaihtelee yksilöllisesti. Yksi tarvitsee kuusi tuntia, toinen yhdeksän. Kaikki lähtee siitä, että tunnistaa oman unentarpeensa. Riittävistä unista kertoo se, että herää aamulla pirteänä ja pärjää päivän ilman nokosia. Koska useimmat meistä joutuvat heräämään tietyllä kellonlyömällä, on nukkumaan mentävä ajoissa. Nämä ovat ne kehykset, joiden varaan hyvä uni rakentuu.”

Kun unta tulee riittävästi ja nukkumisrytmi on säännöllinen, myös unen laatu paranee. Lisäksi unenlaatua voi kohentaa elintavoilla. Se tarkoittaa sitä, että syö säännöllisesti ja terveellisesti, harrastaa liikuntaa, käyttää alkoholia erittäin kohtuullisesta eikä tupakoi.

”Liikunnan on havaittu säännöllistävän sisäistä kelloa ja poistavan sen jätätystä. Miksi näin käy, sitä ei tiedetä. Sen selvittämiseksi pitäisi päästä solujen sisään tutkimaan, mitä missäkin kudoksessa ja elimessä tapahtuu.”

Jotta liikunta toimisi unilääkkeenä, päiviin pitäisi sisältyä kevyempää terveysliikuntaa, kuten vaikkapa kävelyä. Lisäksi tarvitaan hengästyttävää ja sykettä nostattavaa kuntoliikuntaa, kuten reipasta sauvakävelyä, juoksua tai rivakkaa pyöräilyä, kahdesti tai kolmesti viikossa.

Kuntoliikkumaan ei kannata kuitenkaan lähteä mihin aikaan vain.

”Tehokkaimmin kuntoliikunta vaikuttaa sisäiseen kelloon, kun se ajoittuu aamuseitsemän ja kahdeksan väliin tai iltapäivään kello yhden ja viiden väliin.”

Myös valolla on sama, sisäistä kelloa tahdistava, vaikutus. Valo on kaamosunettomuuteen liikuntaa nopeampi apukeino, mutta kirkasvalohoitokin on ajastettava oikein aamuviiden ja kymmenen välille.

Timo Partonen haluaa tutkia lisää sisäisen kellon vaikutusta ihmisten terveyteen. © Tommi Tuomi

Timo Partonen haluaa tutkia lisää sisäisen kellon vaikutusta ihmisten terveyteen. © Tommi Tuomi

Hyvä uni ja unihäiriöt ovat tärkeitä arjen aiheita

Timo Partosen ura on edennyt saman työnantajan palveluksessa jo vuodesta 1998, jolloin hän tuli töihin Kansanterveyslaitokselle. Sittemmin Kansanterveyslaitos ja Stakes sulautuivat yhteen THL:ksi.

Tutkimusprofessorin työpäivät täyttyvät muun muassa tutkimustyöstä, artikkeleiden kirjoittamisesta, kokouksista, nuorempien tutkijoiden ohjaamisesta ja luennoista.

Hän kuuluu mielenterveystiimi-nimiseen asiantuntijaryhmään, jonka vastuulla ovat muun muassa mielialaan ja mielenterveyteen vaikuttavat tekijät. Uniaiheiden lisäksi Partosen nimi nähdään usein itsemurhien ehkäisyyn liittyvässä uutisoinnissa. Hän on kansallisen, itsemurhien ehkäisytyötä koordinoivan verkoston puheenjohtaja.

Partonen kertoo kokevansa työnsä mielekkäänä, sillä kahta samanlaista päivää ei ole. Työnsä merkityksellisyyttä hän ei lähde arvioimaan, vaan sanoo, että merkityksellisyys määrittyy muista käsin.

”Mutta kyllä minua innostaa se, että tutkimani aiheet – hyvä uni ja unihäiriöt, kaamosoireilu, elintapojen merkitys mielenterveydelle ja unelle ja itsemurhien ehkäisy – ovat tärkeitä ihmisten arjessa. Toivottavasti olen ainakin jotakin onnistunut antamaan ihmisille.”

Parhaillaan Partonen on koordinoimassa isoa, yhteistyössä toteutettavaa Ilmastonmuutos ja terveys -tutkimusohjelmaan kuuluvaa projektia, jossa tutkitaan ilmastonmuutoksen mielenterveysvaikutuksia. Rahoitus on saatu Suomen Akatemialta neljäksi vuodeksi.

”Haluaisin tehdä enemmän tällaista alkuperäistutkimusta, joka tuottaa uutta tietoa. Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista suunnitella ja toteuttaa tutkimus alusta asti. Se vaatii kuitenkin rahoituksen, jota on koko ajan vaikeampi saada.”

Mitä Timo Partonen mieluiten tutkisi?

”Kyllä se on tämä sisäinen kello ja se, miten se liittyy muihinkin sairauk­siin kuin kaamosmasennukseen ja unettomuuteen. Sisäisen kellon häiriöt näyttävät olevan yhteydessä muun muassa tyypin 2 diabetekseen, verenpainetautiin, sepelvaltimotautiin ja keuhkoastmaan. Avointen kysymysten joukossa on oikeita tieteen kookospähkinöitä, jotka ratketessaan voivat edistää terveyttä merkittävästi.”

Lue myös: Ihastunut leijailee pilvilinnoissa ja tekee hulluja asioita rakkauden eteen – THL:n tutkimusprofessori kertoo miksi

X