Ravintoloitsija Sikke Sumari voisi olla jo eläkkeellä – Sen sijaan hän avaa korona-aikana uuden ravintolan: ”En halua elää haaveissa”
Kesällä 70 vuotta täyttävä ravintoloitsija, tv-kokki Sikke Sumari kertoo olevansa luonteeltaan toteuttaja eikä haaveilija.
Ravintoloitsija Sikke Sumari arvelee Seuralle, että tyytyväisyys elämään heijastuu kaikkeen. ”Elämässäni ei ole ollut suurta dramatiikkaa, joten uskallan ottaa niitä rohkeita askeleita, joita en itse koe rohkeiksi.”
Kiireisin lounasaika on juuri käynnissä, mutta helsinkiläisen ravintola Sikke’sin ovi on lukossa. Ravintoloitsija Sikke Sumari, 69, tulee avaamaan ja toivottamaan tervetulleeksi sisälle.
Siken keltainen toppatakki roikkuu baarijakkaralla. Ruokapöydät on katettu ja seinille ripustetuissa liitutauluissa lukee päivän menu, mutta ravintolassa on niin hiljaista, että jääkaapin hurina kuulostaa kaiulta.
Koronasulku on juuri alkanut ja Sikke’sin työntekijät ovat kolme viikkoa lomautettuina. Korona-aika on koetellut etenkin ravintola-alaa, mutta Sikke on silti perustamassa uutta ravintolaa Espooseen.
Mistä hänen rohkeutensa kumpuaa?
Askel pimeyteen – tartu hetkeen
Carpe diem, tartu hetkeen. Se on Siken motto, jota hän on noudattanut myös omassa elämässään.
Aviomiehensä Tonyn kanssa Sikke meni naimisiin yhteisen hiihtoreissun jälkeen. Pari oli tuntenut toisensa ennestään, mutta seurustella he eivät ehtineet kuin viikon, kun Val d’iserestä Ranskan Alpeilta palattuaan heistä tuli aviopari.
”Avioliitto on ollut elämäni rohkein askel, sen otin täysin pimeyteen. Nyt kun tulee kohta 40 vuotta täyteen, ei sitä enää viitsi ruveta purkamaankaan.”
Pitkän liiton salaisuus on, että kumpikin antaa toiselleen tilaa toteuttaa itseään, vaikka se tarkoittaisi pidempiä aikoja erossa toisen ollessa ulkomailla. Kun parin kolme poikaa olivat pieniä, Tony oli lasten kanssa kotona Siken keskittyessä uraansa.
”Meillä on aika epätavallinen liitto, jos ajatellaan, miten olemme eläneet. Se ei tarkoita, että meillä olisi välinpitämätön vapaa liitto, vaan että luotamme toisiimme. On vieras ajatus, että sanoisin toiselle, ettei hän saa lähteä vaikka kahdeksi viikoksi ulkomaille. Ketään ei voi pitää väkisin”, Sikke Sumari sanoo.
Ei pelkoa – ”Voi olla hyvin mahdollista, että tässä syntyy loppujen lopuksi kaikenlaista hyvää”
Uuden ravintolan perustamista koronakriisin keskellä Sikke Sumari ei miettinyt kuin yhden yön. Hän avaa Noho Partnersin kanssa merellisen ravintolan Espoon Haukilahteen purjehdusseura Espoon Merenkävijöiden tiloihin.
Sikke on vielä vaitonainen suunnitelmista, mutta sen verran voi jo kertoa, että ruokalista elää sesonkien mukaan ja ruokaa on tarkoitus valmistaa myös ulkona. Suunnitelmissa on pitää ravintola auki myös talvikaudella.
Neuvottelut aloitettiin jo viime vuonna ja siinä vaiheessa, kun Sikke ja yhtiökumppanit päättivät ravintolan avaamisesta kesäkuussa, ei vielä tiedetty, millaisia rajoitustoimenpiteitä on tulossa.
”Toivoa sopii, että tilanne on kesällä toinen. Jos ei ole, niin meillä on kuitenkin ravintola valmiina ja avataan heti, kun saadaan. En yhtään pelkää tätä tilannetta.”
Sikke jaksaa uskoa, että korona on vain ohimenevä asia. Hänellä on vahva luotto myös rokotteisiin: haastattelupäivänä Sikke on varannut rokoteajan ja hän saa ensimmäisen annoksen vielä ennen pääsiäistä.
Hän uskoo myös, että kriisi ei ole pelkkää kärsimystä. Se on mahdollisuus muutokseen.
”Voi olla hyvin mahdollista, että tässä syntyy loppujen lopuksi kaikenlaista hyvää. On pakko ajatella niin.”
Aina varasuunnitelmia
Sikke Sumari ei ole pelännyt muutoksia. 20 vuotta sitten hän otti lainan ja osti Viron Muhun saarelta tilan, jonne perusti majatalo-ravintola NamiNamasteen.
Moni piti toimintaa rohkeana, mutta Sikestä Muhun tilan hankkiminen oli pikemminkin takuuvarma menestys, sillä suomalainen välittäjä oli tutkinut paperiasiat tarkasti ja Sikke uskoi, että paikka kiinnostaa suomalaisia. Hän laski myös vuosikymmenten julkisuuden tuovan näkyvyyttä ja asiakkaita paikalle.
”Ei se mikään rohkea veto ollut! En ole fyysisesti ollenkaan rohkea, en uskaltaisi hypätä benjihyppyäkään, mutta en pelkää epäonnistumista. Aina pitää varautua siihen, että bisneksessä kaikki voi epäonnistua.”
Sikke ei ole koskaan laittanut kaikkea yhden kortin varaan, vaan hänellä on aina varasuunnitelmat valmiina, eikä elämä kaadu siihen, jos ravintola menee konkurssiin.
Toisaalta hän on jo pitkään tehnyt töitä niin, että pitää monta rautaa tulessa. Tuloja tulee monesta paikasta. Se on ollut eduksi korona-aikana, mutta onneakin on tarvittu.
Sikke on pystynyt tekemään kaikki sovitut tv-työt koronasta huolimatta, sillä tv-ohjelmat Masterchef VIP ja Kokkisota kuvattiin viime kesänä, kun koronatilanne oli parempi.
Ravintola Sikke’s sai tietyin säännöin olla auki maaliskuun alkupuolelle saakka, ja myös NamiNamaste oli auki viime kesänä osan kesäkuusta ja koko heinäkuun. Viime kesä sujui hyvin, ja Sikke aikoo tänäkin kesänä mennä Muhuun ainakin laittamaan puutarhan kuntoon.
Muhun saarella on Siken varasuunnitelma myös pahan päivän varalle.
”Jos kaikki muu menee pieleen eikä kukaan muu halua edes ostaa Saarenmaan paikkaani, voin asua siellä, kasvattaa omat perunat ja syödä niitä. En joudu veneen alle.”
Muhustakin Sikke olisi valmis luopumaan, jos hän voisi asua Italiassa. Siellä hän viettäisi italialaista elämää, nauttisi hyvästä kahvista ja ruoasta, ehkä kirjoittaisi ruokakirjan tai järjestäisi kokkauskursseja. Ja opettelisi viimein italian kielen.
Sikelle Italiassa asuminen ei ole haave, vaan toteutettavissa oleva asia. Sitä ennen hän aikoo matkustaa koko maan halki valitakseen tulevan asuinpaikkansa, kun koronatilanne taas sallii matkustamisen.
”Jos en mieti menneitä, en paljon mieti tuleviakaan. En halua elää haaveissa vaan toteuttaa jo tänä päivänä sitä, miten haluan elää.”
Sikke on eläkkeellä, mutta tekee yhä töitä työtunteja laskematta, mutta yrittäjänä hän voi säännöstellä omat työaikansa. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Sydäninfarkti yllätti äidin hautajaisissa Siken
Sikke on yhä työelämässä, vaikka täyttää kesällä 70 vuotta ja on jo virallisesti eläkkeellä. Hän tunnustaa suoraan, että perinteinen eläkeläisyys ei ole häntä varten.
”Elämäni sisältö on se, mitä koko ajan teen. Jos se on yhä mielenkiintoista, en koe, että minun pitäisi lopettaa kaikki. Ravintolan pitäminen on raskasta työtä, mutta teen ajattelutyötä, se on kevyempää ja pitää aivot kunnossa. En usko, että pyöritän ravintolaa ikuisesti, mutta voin tehdä sitä niin kauan kuin huvittaa.”
Luku 70 tuntuu myös vieraalta.
”En tunne itseäni tippaakaan vanhukseksi. En ole ainoa ikäpolveni edustaja, joka on täysissä voimissa. Vuodet kuluttavat kroppaa, mutta sitten jos menen lonkkaleikkaukseen, ikä alkaa konkretisoitua.”
Toistaiseksi terveys on sallinut työnteon, tosin nykyään Sikellä on sepelvaltiotautilääkitys. Lääkitys aloitettiin sen jälkeen, kun Sikke sai sydäninfarktin äitinsä hautajaisissa keväällä 2018.
”Tätä olisi voinut yhtä hyvin kutsua särkyneen sydämen syndroomaksi, koska koin äidin kuoleman niin rajuna. Se oli täysin yllätys itsellenikin, koska äiti oli jo yli 90-vuotias ja se oli ihan luonnollinen aika lähteä. Itkin niin voimattomasti, että itsekin ihmettelin, eikö tämä ikinä lopu.”
”Olen aina ymmärtänyt elämän rajallisuuden.”
Sikke yllättyi myös sydäninfarktista, koska on ollut aina hyvässä kunnossa, ei tupakoi eikä hänellä ole diabetesta. Tutkimuksissa todettiin, että tukos oli minimaalinen, ja lääkärin arvion mukaan se olisi voinut parantua itsestään.
Lääkitys oli ainoa konkreettinen seuraus sydäninfarktista. Enemmän Sikke on huolissaan esimerkiksi taipumuksestaan korkeaan verenpaineeseen. Sydäninfarkti ei ole pysäyttänyt elämää tai saanut häntä harkitsemaan työnteosta luopumista.
”Olen aina ymmärtänyt elämän rajallisuuden. Minulla on suuri elämänjano ja haluan elää satavuotiaaksi, jos pysyn kunnossa.”
Rauhoittumiselle aikaa
Sikeltä kysytään usein, mistä hän saa energiansa. Hän on huomannut, että saa virtaa mielekkäästä tekemisestä. Esimerkiksi uuden ravintolan menun, sisutuksen tai henkilökunnan suunnittelu tuo energiaa myös muuhun elämään.
Pikemminkin Siken ongelma on, miten katkaista vauhti. Normaalisti Sikke pysähtyy pilates- tai joogatunneilla, mutta koronatilanteen takia harrastus on tauolla. Sen sijaan hän on pyrkinyt rauhoittumaan lukemalla tai katselemalla dokumentteja ja elokuvia.
Pysähtymisessä auttaa myös meditaatio. Vuosikymmeniä sitten opitun tekniikan avulla hengitys hidastuu, sydämen lyönnit harventuvat ja koko keho rauhoittuu nopeasti.
”Hiljenemistä pitäisi harrastaa enemmän. Olen nuorena meditoinut ja minulla on oma mantra, jota ei saa kertoa kellekään. Ihme kyllä muistan sen vielä! Huomaan, että kun kuormitun liikaa, meditaatio auttaa.”
Kaikki muu unohtuu myös lastenlasten seurassa. Kun kesällä kaksi vuotta täyttävä Nelson tulee mummilaan, Sikke tyhjentää kalenterinsa. Mummina Sikke on hemmottelevainen ja nauttii lapsille lukemisesta ja heidän kanssaan leipomisesta.
”Lasten kanssa oleminen on paras tapa tyhjentää aivot kaikesta. Lasten touhujen seuraaminen on niin kiehtovaa, he ovat niin tehokkaita!”
Koronapandemian aikana Sikke ei ole päässyt tapaamaan vanhinta lapsenlastaan, joka asuu Zürichissä Sveitsissä.
”Olen aika sopeutuvainen. Onneksi on FaceTime. Luulen, että kun voimme taas tavata, lapsenlapseni kyllä tunnistaa mummin, mutta onhan se kurjaa, että se side, joka muuten syntyisi jatkuvasta yhdessäolosta, ei synny. Mutta en ole kyllä mikään voivottelija, se ei johda mihinkään. Tällä mennään!”
Kuvausvaatteet: paitis Ted Baker, housut SAND.