Simo Frangén ja Pasi Heikura eivät kaihda vastatuulta: ”Uimme joka suhteessa vastavirtaan – se on jatkunut tähän päivään asti”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Pasi Heikura ja Simo Frangén
Simo Frangén, 55: Koomikko, käsikirjoittaja, juontaja. Pasi Heikura, 56: Humoristi, muusikko, kirjailija, radioääni. © Sampo Korhonen / Otavamedia
Palindromioppaan julkaisseet Alivaltiosihteerit Pasi Heikura ja Simo Frangén jankkaavat hyvän asian puolesta ja riitelevät herrasmiesten elkein. He eivät ole koskaan antaneet muiden mielipiteiden haitata.

Koomikko-juontaja Simo Frangén:

En muista ensitapaamistamme niin tarkasti kuin Pasi. Siihen aikaan meitä yhdistivät muun muassa bändit, kuten Joy Division ja Sielun veljet. Post punk taisi olla se juttu.

Sosiologian ainejärjestö oli nimeltään Interaktio ja niin oli sen lehdenkin.

Olimme Pasin kanssa vahvasti Pahkasika-hengessä liikkeellä ja olimme lopulta niin aktiivisia kirjoittamisen suhteen, että aloimme tehdä lehteä kahdestaan.

Olin tullut Tampereen yliopistoon suoraan Nakkilan lukiosta, jossa olin ollut kuin Vuoden Nuori: käynyt paljon kirjastossa ja urheillut monipuolisesti. Oli hienoa löytää Tampereelta Pasi, jossain määrin sukulaissielu.

Pahkasika oli ollut minulle jo kauan eräänlainen pyhiinvaelluskohde. Olin pitkään halunnut päästä tapaamaan sitä jengiä ja lopulta 80-luvun alussa pääsimme itse kirjoittamaan lehteen. Siinä toteutui yksi yhteinen unelma.

Siihen aikaan manserock oli kova juttu. Oli Juice, Eput ja Popeda. Me olimme ihan eri maailmasta, olimme kummallisia opiskelijanynnyjä. Uimme joka suhteessa vastavirtaan ja se on jatkunut tähän päivään asti. Meitä on aina ollut hankala lokeroida: olemmeko bändi, radio-ohjelma, kirjailijoita vai mitä. Se ei ole ollut meille merkityksellistä, pääasia on ollut aina tekemisessä. Muistan kun M.A. Numminen joskus kysyi, että onko meiltä tulossa uusia hillittömyyksiä. Se oli upeasti sanottu!

Minua ja Pasia yhdisti alusta asti se, että löysimme pienen pitäjän poikina yhdessä vähän vapautuneemman maailman. Huumorintajumme leikkausjoukko ei ole koskaan sataprosenttinen, mutta se on riittävän iso kantaakseen eteenpäin.

Olemme kovia jankkaamaan keskenämme, mutta se kertoo vain siitä, että meillä kummallakin on pragmaattinen ja aikaansaava tahtotila. Yhteentörmäysten tullessa on tärkeää pystyä perustelemaan kantansa. Siitä tulee fiilis, että juttuja tehdään tosissaan.

Riidellessäkin olemme herrasmiesmäisiä, naljailemme kohteliaasti.

Juuri ilmestyneeseen ABCBA – Alivaltiosihteerin palindromioppaaseen kirjoitimme molemmat omat osuutemme, mutta suunnittelimme kokonaisuuden yhdessä. Minulla on aina ollut tapana lukea Aamulehden paperiversiota ja hahmotella samalla palindromeja.

Loppuvaiheessa kirjantekoa en lukenut lehteä enää etuperin lainkaan.

Melkein kuka tahansa oppii tekemään palindromeja, jos hänellä on intohimoa suomen kielen vääntelyyn ja kääntelyyn. Palindromien tekeminen on hauskaa!

Pasi Heikura ja Simo Frangén

Sampo Korhonen / Otavamedia

Humoristi-muusikko Pasi Heikura:

”Tapasimme Simon kanssa ensimmäisen kerran syyskuussa 1982 Tampereen yliopistossa Attila-nimisessä rakennuksessa sosiologian laitoksella, jonne kokoontuivat uudet sosiologian opiskelijat. Pian huomasin, ettei siitä jengistä kovin moni digannut kanssani samantyyppisestä rokkimusiikista ja huumorista kuin Simo.

Aloin nähdä Simoa ainejärjestölehden kirjoittajien kokoontumisissa. Hauskojen juttujen kirjoittaminen oli molempien intohimo ja huomasin, että meillä oli Simon kanssa samanlainen ajatus: kaapata kyseinen lehti!

Olin itse viettänyt lukion jälkeen välivuoden Oriveden opistossa kirjoittajalinjalla, jossa olin saanut kipinän hassujen juttujen kirjoittamiseen. Elettiin punk-aikaa, jolloin pienlehtien tekeminen oli kova juttu. Minun kotipaikkakunnallani Karvialla ei tiedetty juuri mitään pienlehdistä ja sen takia ne kiehtoivat minua kovasti samoin kuin musiikki.

Ankara-bändini ensimmäinen treenikämppä oli Tampereen Kirjakahvilassa, jossa laulajamme, silloinen tyttöystäväni Satu Kurvinen, oli töissä. Sitten basistimme ilmoitti, että hän oli saanut kesätöitä Helsingistä ja aikoi lähteä sinne. Olin hämmentynyt, koska olin vasta saanut kauhealla vaivalla järjestettyä meille keikan Kirjastotalon puistoon.

Olin jo tutustunut Simoon ja päädyin näyttämään hänelle kädestä pitäen bassokuviot. Keikka jännitti, mutta se hoidettiin, vaikka Jyrki Liikalta putosi rumpukapulat kahdessa biisissä. Simosta tuli vakituinen jäsen. Tamperelaiset muusikkopiirit vihasivat meitä, koska emme osanneet soittaa. Meitä ei pidetty minään, paitsi pelleinä. Itse toimintaa ja tekemistä muiden mielipiteet eivät ole kuitenkaan koskaan haitanneet.

Olemme aina halunneet tehdä juttuja eri tavalla kuin muut. Olen tehnyt niin kauan Simon kanssa töitä, että voin suurin piirtein ennustaa, mitä hänen suustaan aina tulee. Simon huumorintajussa minua viehätti jo silloin 80-luvulla se millaisessa valossa hän huumorin näki – hämärässä valossa!

Työskennellessämme emme harrasta paskanpuhumista, vaan haluamme aina saada aikaiseksi asioita. Juuri ilmestyneeseen palindromioppaaseen teimme ja valitsimme vanhoista varastoistamme noin tuhat kauneinta suomenkielistä palindromia, muun muassa lähes kaikista nimipäiväkalenterin nimistä.

Hyvässä palindromissa on aina oltava punainen lanka. Oma suosikkini vaihtelee päivittäin, mutta yleensä huononakin päivänä saan voimaa palindromista: ’Olemassaolo – loassa melo!’

Olemme tehneet palindromeja nyt yli 30 vuotta. Uuden oppaan myötä on muidenkin vuoro.

X