Sofi Oksanen sanoo, että Venäjä pyrkii eripuran ylläpitämiseen disinformaation avulla: ”Kun riitelemme, emme ehdi keskittymään Venäjän asioihin”
Venäjän levittämät valheet ovat yksi sodankäynnin muoto. Kirjailija Sofi Oksanen huomauttaa, ettei siinä ole mitään uutta, mutta mekanismit on syytä tunnistaa.
Venäjän informaatiovaikuttaminen on ollut aina samanlaista, kirjailija Sofi Oksanen sanoo.
Venäjän ja Neuvostoliiton sorto muita maita kohtaan on ollut läsnä Sofi Oksasen tuotannossa lähes aina. Teema kiinnostaa nyt laajasti, mutta niin kiinnostaa myös kirjailijan ajatukset – puhuihan hän aiheesta silloinkin, kun se ei vielä ollut mediaseksikästä.
Mitä enemmän Suomessa riidellään, sitä enemmän Venäjällä on aseita Suomea vastaan. Oksanen sanoo, että eripuran luominen on yksi Venäjän sotastrategioista, eikä se ole ilmiönä uusi.
”Neuvostoliitto lähti aikoinaan panostamaan voimakkaasti disinformaatiovaikuttamiseen, koska heillä ei ollut riittävästi rahaa. Jokaisella mantereella kohdattiin sama ongelma: länsimaat ovat kaikessa parempia ja menevät taloudessakin edelle. Kun ei ole riittävästi rahaa lyödä länsimaita, maineen pilaaminen on yksi vaihtoehto”, Sofi Oksanen kertoo.
Vuonna 1959 Neuvostoliitossa perustettiin D-osasto, jonka tehtävänä oli luoda disinformaatio-operaatioita, eli keksiä valheita. Tiedustelupalvelu KGB:stä loikannut Oleg Kalugin paljasti, että työajasta vain noin 20 prosenttia käytettiin perinteiseen tiedusteluun, 80 prosenttia valheiden keksimiseen.
Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppa onnistui jälleenrakentamisessa nopeasti. Neuvostoliitossa Oksanen muistaa nähneensä sodan jälkiä vielä 50 vuotta sodan päättymisen jälkeenkin. Disinformaatiossa Neuvostoliitto kuitenkin pärjäsi.
”Toiminnan päämäärä on aina ollut eripuran ylläpitäminen. Sillä halutaan saavuttaa se, ettemme olisi yhtä vahvoja kuin Venäjä. Kun keskitymme sättimään toisiamme ja riitelemään omassa maassamme, emme ehdi keskittymään Venäjän asioihin.”
Samalla onnistutaan heikentämään luottamusta omaan maahan. Hyvänä esimerkkinä Oksanen pitää koronadenialisteja: epäluottamus rokotteita kohtaan horjutti ihmisten luottamusta myös demokraattisiin instituutioihin. Sama maasto oli otollinen myös venäjämieliselle uutisoinnille.
Jokaisesta riidasta Venäjä saa materiaalia myös omaan mediaansa, mikä ei lisää länsimaisten demokratioiden houkuttelevuutta omien kansalaisten silmissä.
Sofi Oksanen: ”Propagandaa tehdään siellä, missä se toimii”
Sofi Oksasen mielestä olisi syytä lopettaa puhe Venäjän arvaamattomuudesta, koska maa on todistanut olevansa kaikkea muuta. Venäjä toistaa vanhoja tapojaan, tosin kehittäen niitä.
”Venäjä tarttuu olemassa oleviin ongelmiin ja lähtee kasvattamaan niitä. Se on strategia niissä maissa, joissa on resilienssiä Venäjää vastaan, kuten Suomessa ja Puolassa.”
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on tuomittu lähinnä länsimaiden toimesta. Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa on lukuisia valtioita, jotka ovat asettuneet Venäjän puolelle. Se on osoitus siitä, että Venäjän propaganda puree.
”Siitä on syytä olla huolissaan. Kaukaisemmissa maissa Venäjä voi syöttää vaikka mitä pajunköyttä. Väittää, että venäläiset koirat ovat vaaleanpunaisia, koska kukaan siellä ei ole käynyt tarkistamassa venäläisiä koiria.”
Suomessa propagandaa ei hirveästi ole nähty, osin korkean koulutustason vuoksi. Oksanen huomauttaa, että propagandaa kannattaa tehdä siellä, missä se toimii. Afrikassa propagandasta on myös enemmän hyötyä, koska Venäjä saa maasta sotaan tarvitsemiaan luonnonvaroja.
”Venäjän mielenkiinto eri maiden kansallisiin kieliin tässä propagandassa on hyvin kiinnostavaa. Propagandaa tehdään myös paikallisilla kielillä. Ihmiset luottavat enemmän uutisiin, joita saavat omalla äidinkielellään.”
Länsimaat eivät myöskään näyttäydy Afrikan kansojen keskuudessa kolonialistisen historiansa valossa positiivisesti. Venäjällä tai Neuvostoliitolla ei ollut alusmaita. Voisiko Suomi saada jalansijaa vaikuttaa Afrikassa, koska meilläkään ei ollut siirtomaita?
”Voi olla. Tietysti valkoisiahan me olemme, mutta jos verrataan Ranskaan tai Britanniaan, niin kyllähän Suomella on siinä mielessä hyvä maine.”
Oksanen oli markkinoimassa Espanjassa ja Italiassa käännöksiä kirjaansa Samaan virtaan – Putinin sota naisia vastaan (2023, Like). Hän hämmästyi maiden eroista: Espanjassa seisotaan tukevasti Ukrainan takana, mutta Italiassa Venäjän propaganda menee paremmin läpi.
”Venäjä on onnistunut yllättävän taitavasti ujuttamaan Italiaan epäilystä, että ukrainalaiset ovat lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttäviä. Se tulee esiin toimittajien kysymyksissäkin. Whataboutismi-retoriikka on vahva.”
Oksanen antaa esimerkin, jossa italialainen sotakirjeenvaihtaja raportoi Butšan raakuuksista televisiossa. Samaan aikaan uutisissa oli myös italialaisia asiantuntijoita, jotka puhuivat Venäjän suulla. He kysyivät kysymyksiä, joita myös Venäjällä on kuultu. Mitä jos ukrainalaiset lavastivat Butšan? Voisivatko ruumiit olla nukkeja?
Suomi voisi tarjota oikeudellista apua Ukrainalle, Sofi Oksanen sanoo
Sofi Oksasen mielestä Suomi on osoittanut esimerkilliseksi Ukrainan sodan puhkeamisen jälkeen monessa suhteessa. Suomalaiset ovat tukeneet ukrainalaisia monipuolisesti, mutta myös yhtenäisyydestä on pidetty kiinni. Suomettunut puhe loppui kuin seinään vuonna 2022.
”Se oli virkistävää seurattavaa. Yleisesti ottaen suomalaisten poliitikkojen kannanotot ja selkeäsanaisuus kansainvälisilläkin vesillä ovat ilahduttaneet.”
Oksanen seuraa mielenkiinnolla Suomessa vangitun sotarikollisen tapausta. Jan Petrovski oleskeli Suomessa väärällä nimellä ja jäi kiinni. Nyt kirjailijaa kiinnostaa, alkaako Suomessa sotarikosoikeudenkäynti. Siinä tapauksessa Suomi saattaisi voida ottaa enemmänkin sotarikosoikeudenkäyntejä hoitaakseen.
Nürnbergin oikeudenkäynnit toisen maailmansodan jälkeen ovat Oksasen mukaan muovanneet mielikuvaamme sotarikosoikeudenkäynneistä, mutta todellisuudessa sotarikoksia voidaan käsitellä myös meneillään olevan sodan aikana. Ensimmäiset korvaukset venäläissotilaiden raiskaamille uhreille on jo maksettu Ukrainassa.
”Venäjän sotarikoksia voidaan käsitellä yllättävän monien maiden oikeuslaitoksissa, koska Ukrainan oikeuslaitos on niin työllistetty. Argentiinassa on vireillä yksi Venäjän sotarikoskeissi, koska siellä on kokemusta sotarikosoikeudenkäynneistä maan oman junttahistorian vuoksi.”
Kun ei voi antaa aseita, oikeudellinen apukin on arvokasta. Näin vastuuta voi jakaa, Oksanen huomauttaa.
”Tällaiset oikeudenkäynnit tarkoittavat sitä, että maan omat oikeusasiantuntijat saavat kokemusta. Tulevaisuutta ajatellen olisi hyödyllistä, että Suomessa olisi tällaistakin osaamista. Sanotaan sitä sitten vaikka oikeudelliseksi huoltovarmuudeksi. Hyvin monesti oikeus saattaa kaatua siihen, ettei ole tarpeeksi ammattilaisia hoitamaan asiaa.”
Mahdollinen oikeudenkäynti Argentiinassa on siinäkin mielessä hyödyllinen, että tapaus lisää mediahuomiota. Ukrainan tapahtumat eivät esillä siellä samalla tavalla kuin meillä.
Seksuaalivähemmistöt tarjoavat Venäjällä sisäisen vihollisen
Sofi Oksanen pitää Ukrainan tapahtumia esillä myös taiteen keinoin. Venäjän teatteri nousee esiin Kansallisteatterin näytelmässä Mansikkapaikka, jossa käsitellään Ukrainan sotaa suomalaisukrainalaisten marjanpoimijoiden näkökulmasta.
Myös Venäjän propaganda nousee näytelmässä esiin, erityisesti seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta.
”Homot ovat aina helppoja syntipukkeja, kätevä vihollinen Venäjällä. Ei ole olemassa autoritääristä valtiota tai diktatuuria, jossa suhtauduttaisi seksuaalisiin vähemmistöihin myönteisesti.”
Kremlin propagandakoneisto ei tartu aiheeseen, joka ei herätä ihmisissä tunteita. Seksuaalivähemmistöt tarjoavat sisäisen vihollisen, joiden väitetään uhkaavan perinteisiä arvoja.
Oksanen sanoo, että Venäjä pitää seksuaalivähemmistöjä lännen tuontitavarana. Homofobia kasvaa Venäjällä hyvin, koska siellä ei ole tehty samanlaista työtä vähemmistöjen oikeuksien puolesta kuin lännessä. Venäjän propagandassa länsi on gayrooppa.
”Homo on symboli lännelle. Venäjän puolustusministeri julkaisi vähän aikaa sitten lastenkirjan, jossa oli kuvia venäläisistä ja ukrainalaisista sotilaista. Kirjan mukaan ukrainalainen sotilas tappaa lapsia ja venäläinen pelastaa. Kaikki oli vanhan toistoa, mutta uutta oli se, että ukrainalainen sotilas oli homo ja venäläinen hetero.”
Informaatiovaikuttamisen riski ei ole tehnyt Sofi Oksasesta vainoharhaista. Sen verran selkeistä mekanismeista on kyse.
”Paras tapa vastustaa Venäjän vaikutuspyrkimyksiä on korjata omat asiat kuntoon.”