Suomen Akatemian Paula Eerola: ”Tiede on osa huoltovarmuutta – Ilman tieteen, kulttuurin ja teknologian kehitystä yhteiskunta vähitellen kuihtuu”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Paula Eerola
”Tieteen rahoitus on pitkäjänteistä panostamista tulevaisuuteen”, Paula Eerola korostaa. Tekoälyn kehittäminenkin edellytti, että ensin keksittiin sähkö. © Tommi Tuomi
Paula Eerola istuu rahakirstun päällä ja vahtii, että Suomi saa mahdollisimman paksun siivun hankkeista, joilla parannetaan maailmaa ja ihmisten hyvinvointia.

Kaivinkoneet jyristelevät ikkunan takana merenrannassa Helsingin Hakaniemessä. Siltatyömaa myllää tienoota uuteen uskoon.

”Ellei olisi tiedettä, ei olisi kaivinkoneita. Ei sähkövaloa tai internetiä, autoja, rokotteita tai röntgenkuvausta”, Suomen Akatemian pääjohtaja Paula Eerola huomauttaa.

Listaa voisi jatkaa. Aina kivikirveen keksimisestä lähtien ihmiskuntaa on ajanut eteenpäin uteliaisuus ja luovuus.

”En lähtisi erottamaan tiedettä irralleen ihmisen muusta toiminnasta. Jatkuva uuden etsiminen ja kokeileminen on sisäänrakennettuna meihin.”

Luovuus erottaa ihmisen eläimistä. Ne toimivat vaistojensa ja ympäristönsä sanelemina, vaikka esimerkiksi linnuilla on havaittu hämmästyttävää luovuutta työkalujen käytössä.

Luonnossa riittää ihmettelemistä myös Eerolalla. Hän muistaa jo viisivuotiaana miettineensä, miten maailma toimii.

”Kun uimaretkellä näkee pisaran putoa­van veteen, yhdessä hetkessä tapahtuu paljon. Pinnasta nousee pienempi vastapisara, ja aallot lähtevät leviämään. Minulle tuottaa iloa, kun tiedän, millaiset luonnonlait vaikuttavat taustalla.”

Tiedettä verorahoilla

Kun Suomen Akatemiaa koskevaa lakia alettiin 1930-luvulla valmistella, esikuvina olivat ulkomaiset tiedeakatemiat, etenkin Ranskassa 1700-luvulla perustettu Institut de France. Tarkoitukseksi kirjattiin ”korkeimman hengenviljelyn edistäminen Suomessa”.

Kun kuulee sanat Suomen Akatemian pääjohtaja, mieleen voi tulla valkopartainen professorismies kirjapinojen keskellä. Fyysikko ja professori Paula Eerola onkin 1948 toimintansa aloittaneen organisaation ensimmäinen naispuolinen päällikkö.

”Tutkijat ovat taustaltaan yhä monipuolisempaa joukkoa. On luontevaa, että tämä näkyy myös tiede- ja tutkimusorganisaa­tioiden henkilöstössä ja johtopaikoilla”, Eerola sanoo.

Mitä tämä arvovaltaisen kuuloinen Akatemia tekee?

”Se on suomalaisen tieteen suurin rahoittaja. Rahat tulevat opetus- ja kulttuuriministeriön budjetista eli verovaroista.”

Akatemia jakaa vuosittain yli 400 miljoonaa euroa eri tieteenaloille. Rahoituksen saajat ovat korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia sekä yksityisen sektorin toimijoita. Alat ulottuvat lääketieteestä ympäristötutkimukseen, tekoälystä materiaalitieteeseen, kulttuurista konetekniikkaan.

”Hakemuksia tulee kaikilta tieteenaloilta vuodessa yhteensä viitisen tuhatta. Näistä runsaat seitsemänsataa hyväksytään eli noin joka seitsemäs. Kriteerinä on, että tutkimuksen pitää tuottaa merkittävästi uutta tietoa ja ymmärrystä. Tavoite on viedä maail­maa eteenpäin.”

Arvioita tutkimushankkeesta pyydetään ulkopuolisilta tahoilta, pääasiassa ulkomaisilta huippututkijoilta. Jos he näkevät hankkeessa järeitä mahdollisuuksia, rahahana todennäköisesti nitkahtaa auki. Hankkeen etenemisestä pitää raportoida Akatemialle.

Esimerkkejä Akatemian rahoittamista hankkeista on laidasta laitaan: on iholle asennettavaa stressimittaria, tietoverkkojen nopeuttamista, tekoälytutkimusta, ilmastonmuutoksen torjuntaa, lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamista, pandemioihin varautumista…

”Olemme vastuussa veronmaksajille siitä, että rahaa käytetään viisaasti ja tuloksia syntyy.”

Toisaalta tieteellisen tutkimuksen tuloksia ei voi läheskään aina ennustaa. Esimerkiksi sähkön merkitystä ei vielä 1800-luvun alussa ymmärretty. Sähkölle alkoi löytyä käyttöä, kun keksittiin, että se on yhteydessä magnetismiin. Pian jo tehtaissa murisivat sähkömoottorit ja kodeissa syttyivät sähkölamput.

Sähkömagnetismi on yksi neljästä perusvoimasta, ja nyt sen ominaisuudet tunnetaan hyvin. Muut perusvoimat ovat heikko ja vahva ydinvoima sekä painovoima.

Heikolle ydinvoimalle ei ole vielä keksitty mitään merkittävämpää käyttöä, mutta vahva ydinvoima on voimaloista ja aseista tuttu. Painovoima on suuri arvoitus: toistaiseksi ei ole pystytty osoittamaan, mikä sen aiheuttaa.

Internet oli sivutuote

Kun meillä on jo sähkö ja ydinvoima, miksi tarvitaan esimerkiksi alkeishiukkasten tutkimusta? Euroopan hiukkastutkimuskeskus Cern on niellyt vuosikymmenten aikana miljardeja, ja vastaavia laitoksia on rakenteilla maail­massa lisääkin.

”Emme tällä hetkellä voi tietää, mitä kaikkea hiukkastutkimus löytää lähimpien kymmenen tai kymmenien vuosien aikana. Tähän asti se on poikinut esimerkiksi lääketieteellisiä kuvantamislaitteita.”

Myös www (world wide web) eli nykyisen netinkäyttömme perustana toimiva järjestelmä syntyi hiukkasfysiikan sivutuotteena. Tämä on Paula Eerolan mukaan esimerkki siitä, ettei tieteen seurauksia voi koskaan täysin ennustaa.

Luontokin voi yllättää. Kun 2000-luvun alussa tutkittiin eläimistä ihmisiin tarttuvia viruksia, harva oli niistä kuullutkaan. Kun koronapandemia alkoi, tehty pohjatyö oli kullanarvoista: rokotteet kehitettiin ennätysnopeasti. Ilman hiljaista perustyötä olisi lähdetty pahasti takamatkalta.

Kvanteissako tulevaisuus?

Kvanttiteknologia on muodikas sana, joka liittyy atomeja pienempien osasten tutkimukseen.

Kvanttien käyttäytymisessä on outoja piirteitä: ne ovat samanaikaisesti sekä aaltoja että hiukkasia, ja ne pystyvät olemaan kahdessa paikassa samaan aikaan. Valon kvantti-ilmiöitä tutkineet Alain Aspect, John Clauser ja Anton Zeilinger saivat tämän vuoden fysiikan Nobel-palkinnon.

”Tutkimustietoa voidaan käyttää avuksi kvanttitietokoneiden rakentamisessa. Ne voivat mullistaa koko tietotekniikan”, Paula Eerola toteaa.

Kvanttikoneita on jo olemassa, mutta lähinnä kokeilukäytössä. Ne voivat suorittaa minuuteissa laskutoimituksia, joihin tavalliset koneet tarvitsevat jopa tuhansia vuosia.

Onnistuneet tapaukset kuulostavat hyviltä, mutta eikö osa rahoista kuitenkin voi mennä hukkaan, jos tutkimus osoittautuu umpikujaksi? Eerolan mukaan periaatteessa kyllä, mutta riski on pieni, koska hankkeet arvioidaan tarkasti etukäteen.

”On myös muistettava, että niin sanottu umpikuja voi tuottaa tärkeää tietoa. Sähkölamppua suurella vaivalla kehittänyt Thomas Alva Edison sanoi lopulta onnistut­tuaan: ’Löysin kymmenen tuhatta tapaa, joilla sähkölamppu EI toimi’.”

Tutkijoista pidettävä kiinni

Tieteen rahoituksen tulevaisuudesta Paula Eerola on varovaisen optimistinen. Kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet tavoitteeseen, että neljä prosenttia Suomen kansantuotteesta suuntautuu tieteeseen ja tutkimukseen vuonna 2030. Nyt osuus on vajaat kolme prosenttia.

”Kilpailemme parhaista hankkeista ja tutkijoista etenkin muiden Pohjoismaiden kanssa. Kyse on tiedon ja osaamisen huoltovarmuudesta. Ilman tieteen, kulttuurin ja teknologian kehitystä yhteiskunta vähitellen kuihtuu ja kilpailijat kirivät edelle.”

Suomi tarvitsee uusien näkökulmien ja tietojen löytämiseen myös ulkomaisia tutkijoita ja opiskelijoita. Heitä on viime vuosina tullutkin Suomeen aiempaa enemmän.

Julkisuudessa on jonkin verran herättänyt huolta, valuuko esimerkiksi Kiinaan arkaluontoista tietoa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut asiasta ohjeistuksen.

Sen mukaan Suomen etujen mukaista on ”tehdä Kiinan kanssa riskitietoista yhteistyötä korkeakoulutuksessa ja tutkimuk­sessa”.

Vastaava koskee tutkimusta, jota voidaan jossain vaiheessa soveltaa sotilaallisesti – kuten lähes kaikkea teknologiaa voidaan. Näitä niin sanottuja kaksikäyttötuotteita puolestaan valvoo ulkoministeriö, ja Akatemia ottaa asian huomioon hakemuksia syynätessään.

Kriittisyys usein valikoivaa

Sosiaalinen media on muuttanut maailmaa perusteellisesti. Nyt kuka tahansa voi esimerkiksi saada näkyvyyttä rokotekriitikkona, ravitsemus- tai ilmastoguruna ilman mitään koulutusta tai kokemusta.

”Kriittisyys kuuluu tieteen perusominaisuuksiin. Kritiikin pitää kuitenkin perustua tietoon. Nykyihminen on valtavan tietomäärän äärellä, ja osa netissä leviävästä tiedosta on tahallaan tai tahattomasti täysin virheellistä”, Paula Eerola muistuttaa.

Somessa kriittisyys on usein valikoivaa: joku saattaa torjua tieteelliset tulokset mutta samalla nielee kritiikittä, kun joku omatekoinen guru suoltaa näkemyksiään.

”Emme me mene lentokapteeniakaan neuvomaan, jos kone keikkuu. Luotamme, että hän osaa hommansa.”

Eerola kuitenkin katsoo, että julkinen keskustelu ja kiistely tieteestä on pakottanut tutkijat miettimään tarkemmin, miten he voivat kertoa tutkimuksista ja tieteestä kansalaisille ymmärrettävällä tavalla.

”Tämä on ilman muuta hyvä asia. Ihmisillä on oikeus tietää, mitä tieteessä tapahtuu ja miten se toimii.”

Lue myös: Kosmologi Kari Enqvist epävarmuuden sietämisestä: ”Meillä on psykologinen tarve muodostaa koherentti kertomus meitä ympäröivästä todellisuudesta”

X