Jaakko Saariluoman elämässä yksi puhelu muutti kaiken – ”Ihmiset saattoivat tuijottaa mutta en ymmärtänyt miksi”
Näyttelijä-koomikko Jaakko Saariluoma vastasi ostoskeskuksessa pelottomasti puhelimeen, ja sen seurauksena hänet tuntee nyt koko Suomen kansa.
"Miksi sanoa ylipäänsä ei asioille? Kyllä sen sitten huomaa, jos ei huvita", Jaakko Saariluoma toteaa.
Jaakko Saariluoma valmistui 27-vuotiaana teatterikorkeakoulusta vuonna 1994.
”Olin koko lama-ajan ollut koulussa. Aloin tehdä stand upia teatteritöiden ohella vuosituhannen vaihteessa. Olin näytellyt työkseni seitsemän vuotta ennen kuin urani ensimmäinen tv-ohjelma alkoi vuonna 2003”, Jaakko Saariluoma kertoo.
Elämän muuttava puhelu Saku Tuomiselta
”Siihen johtanut puhelinsoitto oli elämäni isoin käännekohta. Olin Sokoksen tavaratalossa, todennäköisesti menossa urheiluosastolle, kun tuntemattomasta puhelinnumerosta soitettiin. Soittaja oli legendaarinen tv-tuottaja Saku Tuominen, joka kysyi, kiinnostaisivatko tv-ohjelmat. Sanoin, että riippuu tv-ohjelmista.
Menin sen jälkeen Broadcastersin toimistolle juttelemaan Sakun kanssa. Keskusteluamme kuvattiin jo siinä samalla, mikä oli tietynlainen pehmeä koekuvaus, miltä näyttäisin sitten ruudussa. Teimme sitten W-tyyli-tv-ohjelman, jossa oli lisäkseni André Wikström, Stan Saanila, edesmennyt Zarkus Poussa ja Kiti Samulin.
Sen jälkeen olen tehnyt 20 vuotta tv-ohjelmia. Aiemmin en ollut ajatellutkaan kuin että näyttelisin teatterissa ja draamasarjoissa. Tuo yksi puhelu on lopulta viitoittanut tietäni.
W-tyylistä tuli kulttiohjelma, ja sen jälkeen alkoi Huuma, joka oli iso lauantai-illan suora viihdeohjelma. Ajattelin, että tämä menee nyt näin ja tämähän on ihan kivaa. Tutustuin silloin myös Tuomas Summaseen, joka on nyt Rabbit Filmsin luova johtaja. Olen tehnyt Tompan kanssa kimpassa töitä tähän päivään asti.”
Jaakko Saariluoma vuonna 2005 © Jaakko Saariluoman kotialbumi
Julkisuus vaikutti lapsiin
”Television kautta ihmiset alkoivat aika nopeasti tunnistaa minut, vaikka yritin muuten lentää tutkan alla. Olen nyt 20 vuoden jälkeen oppinut jo suhtautumaan julkisuuteen, mutta aluksi se oli vähän vaikeaa. Ihmiset saattoivat tuijottaa, mutta en ymmärtänyt, miksi.
Enemmän julkisuus vaikutti lapsiini, etenkin nuorempaan kundiini. Häntä ärsytti, jos kaupassa joku tuijotti minua tai tuli juttelemaan. Kerran poika sanoi, että sinä olet minun isäni. Niissä tilanteissa minut ikään kuin ryöstettiin hetkeksi häneltä pois.
Huomasin sen myös silloin, kun hän halusi 12-vuotiaana nähdä Oopperan kummituksen. Menimme katsomaan sen Lontooseen, ja poika oli siellä ihan toisenlainen, koska kukaan ei tunnistanut minua.”
”Raha ei ole vaikuttanut päätöksiini”
”Olen pitänyt pitkään kiinni myös teatterista, ja onnistuin vuoteen 2013 asti näyttelemään yhden ensi-illan vuodessa. Sen jälkeen olen ohjannut varmaan parikymmentä juttua eri teattereihin.
Tykkään tehdä teatteria, mutta se vie paljon aikaa. Kun lapset olivat pieniä, en halunnut olla joka ilta pois kotoa ja lopetin sen silloin. Sitten tuli kuitenkin stand up, ja olin taas keikoilla joka ilta.
Raha ei ole vaikuttanut päätöksiini. Muitakin arvoja täytyy olla: jutun ja porukan täytyy olla hyvä. Stand up -keikoilla ei varsinkaan alkuaikoina juuri tienannut. Sitä tuli kuitenkin usein ajettua toiselle puolelle Suomea keikalle 20 minuutin esiintymisen takia.
Luulen, että minulla on käynyt myös hyvä säkä. Sakun soitto oli yksi onnenpotkuista. Toisaalta en voi tietää, olisinko ihan yhtä iloinen ja tyytyväinen jos olisin sanonut hänelle, ettei kiinnosta.
On myös hyvä muistaa, että kaikki on aina väliaikaista. Olen ollut vuodesta 1996 freelancer eikä minulla ole koskaan ollut kiinteää duunia elämässäni. Tietyt työkaverit ovat seuranneet pitkään mukana, mutta yhteisöt aina vaihtuvat.”
”Miksi sanoa ylipäänsä ei asioille?”
”Teatterikoulussa ollessani oli vielä valloillaan ajatus, että näyttelijöiden olisi hyvä pysyä lestissään. Olen rikkonut tuota ajattelutapaa. Miksi sanoa ylipäänsä ei asioille? Kyllä sen sitten huomaa, jos ei huvita.
Ajattelen myös, että olisi idioottimaista kysyä jotain tyyppiä mukaan juttuun, johon hän ei mitenkään sopisi. Lähden ennakkoluulottomasti kokeilemaan kaikkea, mutta jos huomaan olevani jossain ihan surkea, en lähde hommaan välttämättä enää toista kertaa.
Tämän elämänasenteen ansiosta olen esimerkiksi tanssinut Kansallisbaletin päänäyttämöllä Minna Tervamäen kanssa Kesäyön uni -esityksessä. Toki olin aasihahmossa!”