Esko Valtaoja: Millaista olisi paratiisissa - harrastettaisiinko siellä seksiä?
Paratiisissa on kaikkea sitä hyvää, mitä arkielämästä puuttuu.
Millaista on paratiisissa? Pilapiirtäjiä lukuunottamatta kukaan tuskin kuvittelee sitä paikaksi, jossa istutaan pilven reunalla ja soitellaan harppua. Raamattu ei juuri anna vinkkejä, ja uskonnollisten paratiisien vaihtoehdoksi löytyy tietysti myös maanpäällisiä.
Näin talvisaikaan monelle varmaan kelpaisi yksi klassinen paratiisi: Etelämeren saaret. Valkoisena hohtava hiekka, palmupuut, sininen laguuni värikkäine kaloineen, ja maun mukaan joko pina colada, snorkkeli tai Brooke Shields onnea täydentämässä.
Cookinsaarten Aitutaki on monen matkaajan mielestä paratiisisaarista täydellisin. Sen suuren laguunin keskellä tuntee olevansa elokuvan kulisseissa tai virtuaalitodellisuudessa: ei tällaisia värejä oikeasti voi olla olemassa!
Laguunin asumattomilla saarilla on filmattu robinsonkisoja, kuten Suomessakin nähty Selviytyjät. Minä kahlaan hiekkarannalla tyytyväisenä siitä, että palmujen katveessa odottaa laguuniristeilyyn kuuluva grillilounas.
”En ole koskaan nähnyt lunta”, pyörittelee hotellimme respan tyttö silmiään.
En tule kysyneeksi, sisältyykö hänen paratiisikuvitelmiinsa hohtavia hankia. Paratiisissahan on kaikkea sitä hyvää, mitä arkielämästä puuttuu, mutta ehkäpä lumi ei useimpien maailman asukkaiden mielestä ole mikään erityisen hyvä asia.
Etelämeren saaret saivat virallisen paratiisiasemansa kapteeni Cookin ja muiden merenkulkijoiden matkakertomusten levittyä ympäri Eurooppaa. Gauguin värikkäine maalauksineen, Melville ja hänen Feiaveinsa, Stevensonin Aarresaari, Peppi Pitkätossun neekerikuningasisä… Eipä kumma, että Suomestakin järjestetään seuramatkoja maapallon toiselle puolelle, vaikka hiekkaa ja palmuja löytyisi lähempääkin.
Niin, mitä paratiisista oikein pitäisi löytyä? Se on vakava kysymys muillekin kuin matkanjärjestäjille. Paratiisi on symboli sille, mistä ihminen haaveilee, ja tosielämässä me toimimme sen mukaan, mitä tavoittelemme.
Kommunisteilla oli oma utopiansa, työväenluokan paratiisi, kristityillä omansa, muslimeilla omansa. Kirjailijat ja yhteiskuntafilosofit ovat hahmotelleet lukemattomia paratiiseja, Platonin Valtiosta Tolkienin Kontuun.
Pitäisikö sinun paratiisissasi olla hiekkarantoja? Lunta? Työntekoa? Hallitsijoita? Seksiä? (Vuosisadasta toiseen on pohdittu sitä tärkeää peruskysymystä, harrastetaanko kristittyjä odottavassa paratiisissa seksiä.)
Olemme vielä kaukana maanpäällisestä paratiisista, vaikka paljosta pahasta on maailmassa jo päästykin. Mutta mitä kaikkea hyvää meidän tulisi yrittää paratiisia luodessamme tavoitella?