EU:n maataloustuet päätyvät rikkaille – Lähes puolet tukirahoista naudan- ja sianlihan tehotuotantoalueille
EU:n maataloustuet päätyvät yhä valtaosin rikkaimmille alueille ja rikkaimmille viljelijjöille. Tämä ei vastaa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tavoitetta.
Sikojen hoito on Janne Haajasen vastuulla. Possut tulevat Kuvalan tilalle 40-kiloisina ja päättävät päivänsä noin 110-kiloisina tilan teurastamossa.
Vuonna 2016 brittilehti Guardian paljasti, millaisille tiloille EU:n maataloustuet olivat Englannissa päätyneet. Suurimpien tuensaajien joukossa oli sellaisia henkilöitä kuin kuningatar Elisabet II, Westminsterin herttua, Plymouthin jaarli, paroni Phillimore, Dyson pölynimurin kehittäjä Sir James Dyson sekä saudiprinssi Khalid Abdullah al Saud.
Sadan suurimman tuensaajan joukossa joka viides oli aristokraatti, ja osa tuensaajista ei viljellyt maata lainkaan, vaan kasvatti siellä kilpahevosia.
EU:n maataloustuet tukevat rikkaita
Tuore tutkimus ruotsalaisesta Lundin yliopistosta osoittaa, että tilanne on ollut samanlainen kaikkialla EU:ssa. Koko EU alueen tukia tarkastelleen tutkimuksen mukaan suurin osa maataloustuista menee edelleen rikkaimmille alueille ja rikkaimmille viljelijjöille, ja näin kohdistetut tuet ovat päinvastaisia EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteille.
Ruotsalaistutkijat käyttivät hyväkseen aineistoa, jossa tiedot kaikista maataloustukien saajista yhdistettiin paikkatietoihin. Näin saatiin selville mille alueille suurimmat tuet kohdistuivat. Aineisto oli vuodelta 2015, mutta koska säännöt ovat pysyneet samana, EU:n maataloustuet ovat jakautuneet samalla tavalla aina kuluvaan vuoteen asti.
Tukirahat eivät tue ilmastotekojen tekijöitä
Aiemmin tiedettiin, että 80 prosenttia suorista maataloustuista meni vain 20 prosentille viljelijöistä. Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, tukevatko nämä tuet maatalouspolitiikan tavoitteita, kuten luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, taloudellisen eriarvoisuuden vähentämistä ja ilmastonmuutoksen hidastamista.
One Earth-sarjassa julkaistujen tulosten mukaan tapa, jolla noin 60 miljardin euron potti EU:ssa jaetaan, on lähestulkoon suoraan vastakkainen näille tavoitteille. Noin 24 miljardia tuista menee EU:n rikkaimmille maatalousalueille, jossa niillä tuetaan saastuttavaa ja ilmastolle haitallista naudan- ja sianlihan tehotuotantoa. Näille lihantuottajille siis käytännössä maksetaan siitä, että he päästävät kasvihuonekaasuja ilmakehään.
Sen sijaan köyhät alueet sekä alueet, joissa voitaisiin tehokkaimmin tukea luonnon monimuotoisuuden säilymistä, saavat tukia merkittävästi vähemmän.
”Tutkimuksemme osoittaa, että EU:n nykyinen tukipolitiikka lisää viljelijöiden taloudellista eriarvoisuutta sen lieventämisen sijasta, ja että noin 2,5 miljardia euroa, jotka on tarkoitettu maaseudun kehittämiseen, virtaavat keskelle Lontoota ja muita urbaaneja alueita”, sanoo tutkimuksessa mukana ollut Mark Brady Lundin yliopistosta.
EU:n yhteistä maatalouspoltiikkaa on tarkoitus uudistaa tämän vuoden jälkeen. Tutkijat kirjoittavat, että heidän työnsä tarjoaa hyvät lähtökohdat sille, miten politiikkaa voitaisiin muuttaa tarvepohjaiseksi. Nyt suuri osa tuista päätyy tiloille, jotka niitä vähiten tarvitsevat, ja eniten tarvitsevat saavat pikkuhiluja, ja ympäristötavoitteet tulevat ryvetettyä.
Sikojen hoito on Janne Haajasen vastuulla. Possut tulevat Kuvalan tilalle 40-kiloisina ja päättävät päivänsä noin 110-kiloisina tilan teurastamossa. © Pekka Nieminen / Otavamedia