100-vuotias Ratsula porskuttaa Porissa – Muotitavaratalo on pärjännyt, vaikka sodat, lamat ja pandemia ovat koetelleet ja haastaneet perheyritystä
Muotitavaratalo Ratsula on kuulunut Porin katukuvaan 100 vuotta. Nykyinen tavaratalorakennus valmistui 1970-luvun alussa.
Kun keväisen Porin ydinkeskustan kadulta astuu sisään muotitavaratalon aulaan, huomaa nopeasti tulleensa erityiseen paikkaan.
Ihmisten ja kaupankäynnin vaimea hälinä sekä rullaportaiden surina luo klassista vanhan ajan tunnelmaa tavarataloon, joka on valikoimiensa kautta selkeästi kiinni nykyhetkessä.
Vuonna 2024 sata vuotta täyttävä muotitavaratalo Ratsula on yksi Porin maamerkeistä, jonka neljässä kerroksessa satakuntalaiset ovat tottuneet tekemään vaateostoksiaan halki vuosikymmenten.
Erottamattomasti Porin katukuvaan kuuluva Ratsula sai alkunsa vuonna 1924, kun Turusta muuttanut nuori yrittäjä Gösta Wilsson (myöhemmin Ratsula), osti erään yrityksen konkurssipesän ja aloitti sen varastojen loppuunmyynnin. Seuraavana vuonna hän yhdessä tulevan vaimonsa Tyyne Niiton kanssa avasi saman yrityksen tiloihin vaatekaupan.
Ensin koetteli maailmanlaajuinen lama, sitten sodat
Satavuotiseen historiaan mahtuu vastoinkäymisiä monessa sukupolvessa, mutta Ratsulat ovat aina kyenneet löytämään työkalut tilanteiden ratkaisuun. Ensimmäiset yrityksestä riippumattomat haasteet koettiin jo 1920-luvun lopussa, kun Yhdysvalloista alkanut maailmanlaajuinen lama näkyi Porissakin.
”Tuon ajan taloushaasteista olen lukenut vain rivien välistä. Niistä selviää, ettei isäni Gösta tuolloin ollut varma, jatkaako hän yrittämistä Porissa vai muuttaako takaisin Turkuun”, Göstan poika, Ratsulan hallituksen puheenjohtaja Pertti Ratsula kertoo.
Satavuotisen historian aikana on käynyt selville, että kriisit pakottavat aina tekemään valinnan. Sopeudu ja kehity – tai pane pillit pussiin.
Ratsula on kehittynyt.
Talvisota ja jatkosota veivät Göstan rintamalle. Sota ja sieltä selviäminen on aina arpapeliä, mutta Gösta Ratsula tuli takaisin kotiin ja jatkoi omalta osaltaan Suomen liike-elämän jälleenrakennusta.
”Varmaan jotain sodasta ja sen vaikutuksista kertoo, että jatkosodan alkaessa 1941 Ratsulalla oli seitsemän vakituista työntekijää. Sodan päättyessä työntekijöitä oli kolme.”
Sota-aikana raaka-aineista oli pulaa eikä uusia vaatteita juuri saatu myytäväksi. Silloin yritys tuli toimeen välittämällä vanhoja vaatteita värjättäviksi.
”Muutama vuosi sodan jälkeen vaatteet eivät enää olleet kortilla ja tarve niille oli kova. Onneksi Göstalla oli rohkeutta pitää silloin laajaa valikoimaa sekä miehille että naisille”, Pertti Ratsula sanoo.
Ompelimo on Ratsulan ylpeys
Tänään Ratsula työllistää noin 45 henkilöä. Yrityksen johto on yhä vahvasti Ratsulan suvun hallinnassa. Toimitusjohtaja Matti Ratsula on Pertti Ratsulan poika ja Gösta Ratsulan pojanpoika. Ostojohtaja Kati Ratsula on Matin vaimo, tuotepäällikkö Lotta Kuparinen ja markkinointipäällikkö Monna Kuusela heidän tyttäriään. Monnan puoliso Miikka Kuusela on toimistopäällikkö.
Henkilöstöpäällikkö Carla Björndahl sekä visualisti Petra Santaharju ovat Matin edesmenneen Tiina-siskon tyttäriä. Verkkokauppapäällikkö Jussi Ratsula puolestaan on Matin veli.
Nyt koko porukka istuu kahvilla tavaratalon kokoushuoneessa, joka on palvellut myös useiden muotinäytösten takahuoneena. Perhe muistelee yhdessä koettuja vuosikymmeniä tavarataloyrittäjinä.
”Mutta eiköhän nyt lähdetä katsomaan tavarataloa”, sanoo Matti Ratsula.
Laskeudumme ylimmästä kerroksesta yhdet liukuportaat alas ja saavumme ompelimoon. Se on eräs Ratsulan ylpeydenaiheista, sillä harva vaateliike Suomessa tarjoaa enää omia ompelupalveluita. Täällä vaatteita voidaan korjata ja muokata.
Kaksi ompelukonetta surraa nytkin hiljaisella äänellä, kun Jenni Jimenez-Joseph ja Tuula Paulamo-Rantanen tekevät työtään. Matti ja Kati Ratsula tervehtivät heitä ja vaihtavat kuulumiset ompelimon työtilanteesta.
Ompelimo on halki vuosien ollut tärkeä paikka etenkin neljännen sukupolven Ratsuloille eli Carlalle, Lotalle, Monnalle ja Petralle. Ompelimon suurten pöytien alla tytöt tekivät usein koulun jälkeen läksyjään, somistamon puolella he puolestaan saivat käyttää työvälineitä askarteluun.
”Ja joskus toimistossa työnsimme naamamme kiinni kopiokoneeseen ja otimme läjän kopioita.”
Kun isoisä Pertti ”Tuffa” suuttui
Kerran tuffaksi kutsuttu isoisä Pertti kuitenkin suuttui lasten tai ainakin Carlan menoon oikein tosissaan.
”Alimmassa kerroksessa oli silloin vielä henkilökunnan käytössä ollut tupakkahuone. Meitä oli moneen kertaan kielletty menemästä sinne, mutta menin silti.”
Nopea pistäytyminen pinttyneessä tupakkahuoneessa riitti. Haju tarttui lapsen vaatteisiin nopeasti ja sitkeästi. Nykyään tilaa käytetään esimerkiksi hierojan työtilana silloin, kun hän kerran kuukaudessa saapuu hieromaan työntekijöitä.
”Tupakkahuoneen jälkeen kävin tuffan työhuoneessa. Hän tietenkin haistoi heti, mistä oli kyse. Muistan, kun hän piti puhuttelua, että sinne et enää ikinä saa mennä.”
Jokainen Ratsulan sukupolvi on työskennellyt tavaratalossa. Päällikkötitteleistä huolimatta kaikki osaavat tehdä useimpia tavaratalon töitä.
”Jokainen meistä tietää, miten varasto toimii, kuinka kassaa käytetään tai miten asiakaspalvelussa toimitaan”, Carla sanoo.
Matti on viettänyt aikaa tavaratalossa vauvasta saakka. 4-vuotiaana hän esiintyi ensimmäisen kerran lastenvaatteiden muotinäytöksessä, ensimmäisen kerran oikeisiin kesätöihin hän tuli 14-vuotiaana.
Puolilta päivin tavaratalon ylimmässä kerroksessa sijaitseva lounaskahvila on täynnä asiakkaita. Samassa kerroksessa sijaitsevat myös tavaratalon toimistot, kokoushuoneet sekä miesten vaatteet ja kengät.
Muotitavaratalon asiakaspalveluun on panostettu. Myyjiä ei tarvitse lähteä erikseen etsimään tavaratalon uumenista. Nytkin ympärillä näkyy asiakkaiden kanssa keskustelevia myyjiä.
”Joskus sanomalehden mielipidepalstalla on kirjoitettu siitäkin, että eikö tuotteita saa Ratsulassa rauhassa katsoa, vaan heti tulee muutama myyjä kysymään, että kuinka voin auttaa”, Matti Ratsula sanoo.
Läpi 90-luvun lamavuosien
1990-luvun alun lamassa Porissa oli noin 25 prosentin työttömyys, yrityksiä kaatui vasemmalta ja oikealta eikä Ratsulankaan tulevaisuus näyttänyt ruusuiselta.
”Meillä oli enemmän velkaa kuin liikevaihtoa ja ulkomaista lainaa, jotka markan devalvaation myötä kasvoivat huomattavasti. Sitten pankkimme eli Säästöpankki kaatui alta. Sieltä päädyimme Postipankin kautta valtion perustamalle omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalille.”
Arsenal asetti Ratsulalle kovat myyntitavoitteet, joihin päästiin. Laman vaikeimpina hetkinä onneksi koitui koko perheen määrätietoinen työ yrityksen pelastamiseksi sekä Matti Ratsulan vankka kokemus liike-elämästä.
Kotimaisuus katoaa valikoimista
Ratsulan perheessä on huomattu, että se, mitä, milloin ja missä myydään, on jatkuvassa muutoksessa. Pertti Ratsula kertoo, että vuosien varrella valikoimat ovat muuttuneet selvästi. Nyt Suomessa valmistetaan menneisyyteen verrattuna hyvin vähän vaatteita.
”Kun itse aloitin työt 1950-luvulla, kaikki tavara oli kotimaista”, Pertti sanoo.
”Ja vielä 2000-luvun alussakin oli useita suomalaisia takkitaloja, jotka ovat nyt lopettaneet toimintansa”, Kati Ratsula muistelee.
Eikä muutos ole koskenut vain valmistusmaita. 2000-luvulla moni suomalainen kaupunki on kamppaillut kivijalkakeskustojensa näivettymisen kanssa. Samaan aikaan kun Suomesta on tullut automarkettien maa, moni ydinkeskustojen kivijalkaliike on joutunut lopettamaan toimintansa. Haaste on koskenut niin pikkukaupunkeja kuin Helsingin keskustaakin, eikä Pori ole siinä poikkeus.
Rakennemuutos on Pertti Ratsulan mukaan ollut valtava.
Tulevaisuuteen katsoakseen Ratsula onkin kehittänyt sekä oman älypuhelinsovelluksen että avannut kolme vuotta sitten verkkokaupan. Sen kehittämistä ja avaamista vauhditti melkoisesti koronapandemia.
Tyhjässä tavaratalossa koronan aikaan
Nyt, keväisenä arki-iltapäivänä, jokaisessa tavaratalon kerroksessa on jatkuva kaupankäynnin hyörinä. Asiakkaat ovat juuri tällä hetkellä enimmäkseen naisia. Yksi tutkii takkeja, toinen koruja. Tunnelma on täysin toinen kuin keväällä 2020. Silloin nämä kerrokset olivat lähes autiot.
Korona toi Suomeen paljon kärsimystä ja taloudellisia katastrofeja, mutta toisaalta se myös pakotti monet yritykset kuten Ratsulan tavaratalon innovoimaan sekä kehittämään toimintaansa.
”Tavaraa tuli sisään ja sen myötä tavarantoimittajien laskuja. Kuitenkaan juuri mitään ei pystytty myymään”, Matti Ratsula sanoo.
Pandemian levitessä tunnelma perheessä oli muutenkin raskas, sillä Matin sisko eli Carlan ja Petran äiti Tiina menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen vain noin kaksi viikkoa ennen kuin koronavirus sulki keväällä 2020 Ratsulan tavaratalon.
Kun työntekijät olivat lomautettuina, Ratsulan perhe istui tavaratalon kokoushuoneessa ja mietti kuumeisesti, kuinka yritys pääsee koko yhteiskunnan yllättäneen kriisin ylitse. Se stressasi mutta samaan aikaan myös yhdisti perhettä.
Lopulta perhe kykeni tuomaan Ratsulan pandemia-ajan koettelemustenkin ylitse. Avaimet jatkoon olivat kulujen voimakas karsiminen ja uuden ideointi.
”Kun jälleen saimme avata ovet normaalisti, ilon määrä oli aivan valtava.”
Göran Ratsulan elävä perintö
Yrityksen perustanut Gösta Ratsula kuoli 70-vuotiaana sairauskohtaukseen joulukuussa 1972. Vain muutama kuukausi aiemmin hänelle oli myönnetty kauppaneuvoksen arvonimi.
Hänen perintönsä voi edelleen hyvin.
Yrityksen satavuotiseen historiaan ei ole päästy sattumalta vaan Ratsulan perustaneen Göstan visiota seuraten.
”Göstan ajatus oli, että Ratsula on elanto hänelle ja puolisolleen sekä myös eräänä päivänä heidän lastensa perheille ja lastenlastensa perheille”, Pertti Ratsula kertoo.
Se ajatus elää Ratsulan muotitavaratalossa yhä käsinkosketeltavasti.