Äitienpäivän vietto lähti alun perin aivan toisenlaisesta tarpeesta – Äideillä oli keskinäinen halu sovintoon

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Seuran toimituspäällikkö Petri Korhonen.
Seuran toimituspäällikkö Petri Korhonen. © Pekka Nieminen / Otavamedia
Äitien rauhanteon taitoja voisi juhlistaa vaikka joka päivä.

Jokunen vuosi sitten luin mielenkiintoisen koosteen, jonka aiheena oli moderni äitienpäivän vietto – ja se, millaisten vaiheiden jälkeen juhlapäivästä oli tullut tällainen kuin meillä nykyään.

Kuten tiedätte: aamukahvi äidille vuoteeseen, sekaan pienten lasten huolellisesti tai isompien lasten hirveässä kiireessä väsäämä kortti, ehkä lahjakin.

Nykymuoto on lähtöisin kaikkien juhlapäivien kaupallistajamaasta, Yhdysvalloista. Kansalliseksi vapaapäiväksi äitienpäivä nimettiin siellä vuonna 1914.

Varsinaiseksi markkinahulinaksi lahjoineen ja rituaaleineen se muodostui 1920-luvulla, kun ensimmäisen maailmansodan kauheudet olivat takana ja nousukausi alkoi.

Sopua sotimisen jälkeen

Silti harva muistaa, että äitienpäivän vietto lähti alun perin aivan toisenlaisesta tarpeesta: äitien keskinäisestä halusta sovintoon.

Vain kolmisen vuotta Yhdysvaltain verisen sisällissodan päättymisen jälkeen vuonna 1868 naisten oikeuksien aktivisti Ann Reeves Jarvis järjesti Länsi-Virginiassa juhlan Äitien ystävyyden kunniaksi.

Tarkoitus oli ylevä: pohjois- ja etelävaltiolaiset äidit juonisivat yhteiseen pitopöytään aikuisia poikiaan, jotka vielä muutamaa vuotta aiemmin olivat sotineet toisiaan vastaan. Äitiensä seurassa nämä eivät kehtaisi alkaa rähistä keskenään, ja kohtaamisesta saattaisi syntyä eri leirien perheille askelia pysyvään rauhaan.

Äitien rauhanpäivä

Ihmisten halu vihanpidon lopettamiseen yllätti järjestäjät: tapahtumasta tuli aikalaiskertomusten mukaan liikuttava anteeksiannon juhla.

Vuonna 1870 toinen amerikkalaisäiti Julia Ward Howe ehdotti valtakunnallista Äitien Rauhanpäivää. Hänen mukaansa sodat olivat pysäytettävissä, jos äidit niin haluaisivat. Jostain syystä tämä idea ei ottanut tuulta alleen. Aikanaan Ann Jarvisin kuolinpäivästä toukokuussa tuli ”vain” äitien juhla ja rauhanaate unohtui.

Äitien rauhanteon taitoja­ juhlisin kernaasti vaikka joka päivä.

Ajatelkaapa, miten erilainen maailma olisikaan, jos esimerkiksi lempeä Maria Ivanovna Putina (1911–1998) olisi nyt paikalla ottamassa Vladimir-poikaansa korvasta kiinni, ja patistamassa häntä muiden pöytään aidon anteeksipyynnön kera.

X