Alkoholipolitiikka puhuttaa: Ryyppäämällä Suomi kuntoon?
Lähipub Iltatähti oli hieman nuhruinen, alkoholia runsaasti käyttävän väen baari. Sitten tuli viranomaisratsia: Kassakoneen laatikosta löytyi kelloja, sormuksia ja muuta esineistöä – ei kuitenkaan tekohampaita. Asia oli selittelemättä selvä – paikka myi olutta luotolla ja siksi suljettiin viikoksi. Vastaavanlaiset hankaluudet jatkuivat, ja muutama vuosi sitten ravintola saneerattiin autotalleiksi.
Näin siis viranomaisvalvonta nitisti normeilla reipasta yritystoimintaa. Siksipä ministeri Juha Rehulan (kesk) tuoreet linjaukset pitäisikin hyväksyä: Iltatähti oli edelläkävijä. Juopottelu tapahtui valvotusti, saatavuus oli helppo, hinta alhainen ja asiakkaat olivat eri ikäisiä eläkeläisiä, nuorisoa vähän. Toki paikka työllisti vain yhden oluenlaskijan, mutta sitäkin runsaammin sote-väkeä.
Vakavasti puhuen keskustelu alkoholipolitiikasta on hujauksessa muuttunut normitalkoiksi. Meno on tempoilevaa: Vielä vuosi sitten pohdittiin keskustan puoluekokouspäätöstä keppanan laimentamisesta ja kaljarekkojen mainoksia maalattiin piiloon. Nyt pohditaan, että eri iltatähtien pitäisi olla auki aamuneljään – ja asiakkaille viinipullo lähtiessä kainaloon.
Kaupan ja ravintola-alan lobbarit ovat kaapanneet julkisuuden haltuunsa: Alvit alas, prosentit ylös ja mainontaa myyntiin!
”Äänekkäät, viiniä lipittävät keskiluokkaiset nuoret aikuiset unohtavat alkoholin aiheuttamat terveydelliset ja sosiaaliset haitat täysin, koska haitat eivät koske heitä” , tutkija Mikko Salasuo kiteytti pari viikkoa sitten.
Kasvatettu kulutus lisää taatusti ongelmia kuin Vesivehmaan jenkassa: Siinä menee nuoret sekä vanhat – ne heikoimmat – samanlailla.
Uunituoreen tutkimuksen mukaan alkoholipolitiikan liberalisoijien määrä Suomessa on vähenemässä: Kaksi kolmasosaa kansasta on nyt tyytyväisiä tai jopa kiristäisi alkoholin saatavuutta.
Siis jos asia ei ole rikki, miksi se pitäisi korjata?