Tutkimus: Kuntien tulisi panostaa Alzheimerin taudin varhaisessa ja lievässä vaiheessa oleviiin potilaisiin sekä heidän omaishoitajiinsa
Alzheimerin taudin kustannukset ovat lievässä, keskivaikeassa ja vaikeassa vaiheessa yli kaksin-, kolmin- ja nelinkertaiset varhaiseen tautivaiheeseen verrattuna, kertoo Itä-Suomen yliopiston Alzheimerin tautia sairastavien seurantatutkimus ALSOVA.
Alzheimer-potilas voi saada apua liikunnasta.
Tutkimuksessa seurattiin Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen alueiden Alzheimerin tautia sairastavia omaishoidettavia viiden vuoden ajan. Alzheimerin tauti diagnosoitiin heille varhaisessa tai lievässä vaiheessa.
”ALSOVA-tutkimuksen aineiston perusteella kotihoidon ja vuorohoidon kustannukset nousivat kaksinkertaisiksi jo siirryttäessä Alzheimerin taudin varhaisesta lievään vaiheeseen”, Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Viivi Jetsonen kertoo.
Hoivan kustannukset nousevat edelleen sairauden edetessä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset nousivat muita kustannuksia loivemmin taudin edetessä.
Tutkimustuloksista nousi esiin myös se, että omaisten tarjoama hoiva ja huolenpito on oleellinen, mutta alitunnistettu kustannus Alzheimer-potilaiden hoidossa.
Yksilöllistä apua ja tukea potilaille sekä omasille jo Alzheimerin varhaisessa vaiheessa
Aiemmat tutkimukset osoittavat, että varhain aloitetut lääkitys, lääkkeetön hoito ja kuntoutus sisältäen ravitsemusohjauksen, liikuntaa, sosiaalisen aktiivisuuden ja arjen toimien tukemisen, sekä edellä mainituin tukitoimin voidaan ainakin osittain hallita sairauden oireita ja viivästyttää sairauden etenemistä vaikeampaan vaiheeseen.
”Kuntien tulisi suunnata enemmän resursseja nimenomaan Alzheimerin taudin varhaisessa tai lievässä vaiheessa oleviin potilaisiin ja heidän omaishoitajiinsa”, väitöskirjatutkija Viivi Jetsonen sanoo.
Viivi Jetsonen toivoisi myös, että Alzheimerin tautia sairastavien potilaiden ja omaishoitajien tukeen alusta saakka enemmän yksilöllisiä, juuri kyseistä perhettä hyödyttäviä ratkaisuja.
”Ohjauksen ja tuen ei tulisi olla kaavamaista, vaan yksilölliseen hoitosuunnitelmaan pohjautuvaa”, Jetsonen painottaa.
Asiantuntija-apua voisivat tarjota poliklinikoiden muistihoitajat ja perusterveydenhoidossa työskentelevät muistikoordinaattorit.
Omaishoitaja saattaa tarvita esimerkiksi psykologin tukea. Jetsonen kertoo, että myös sosiaalipuolen ohjausta tarvitaan usein, erityisesti työiässä sairastuneiden kohdalla.
”Kotiin annettavia palveluita ohjauksen lisäksi voisi olla esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan/hoiva-avustajan tarjoama säännöllinen apu, jolloin omaiselle jäisi aikaa muuhun arkitoimintaan”, Jetsonen sanoo.
Kunnilla parantamisen varaa
Osassa kunnista tämä tuki on järjestetty, mutta monissa kunnissa ei näitä virkoja ole, vaikka muun muassa muistikoordinaattorituki on todettu kustannusvaikuttavaksi.
”Muistipoliklinikoille tarvitaan muistisairauksiin erikoistuneita hoitajia ja perusterveydenhuoltoon muistikoordinaattoreita, jotka ovat läpi sairaudenkulun perheen tukena kuten diabeteshoitajat diabeetikkojen tukena”, Jetsonen sanoo.
Kuntien tuki 0n usein melko yksiulotteista ja se painottuu usein taudin myöhäisempiin vaiheisiin.
”Tukeen saatttaa kuulua vain kotihoito sekä jaksohoidot, esimerkiksi henkilökohtaista avustajaa ei välttämättä ole muistisairaille saatavilla”, Jetsonen kertoo.