Armeijassa ei voi oikaista – Sotatieteiden tohtori Pentti Airio: ”Eteenpäin pääsee vain kyvykkyydellä”

Jaa artikkeli
Pentti Airio RUK kurssi 118 j
”Varusmiehissä näkyy yhteiskunnan heijastuma”, sanoo Pentti Airio. Kun hän kävi reserviupseerikoulua vuonna 1965, oppilaiden fyysinen kestävyys oli parempi, mutta teknologian taidot heikommat kuin nykyään. © Marjo Tynkkynen / Otavamedia
Pentti Airio on elänyt reserviupseerikoulutuksen muutoksen. Käskytys on vaihtunut kannustukseen. Muuttumattomana on pysynyt koulutuksen rakenne, jossa etenemään pääsee vain osaamalla.

Suomen puolustusvoimissa ei ole ohituskaistaa ja se on yksi sen vahvuuksista, muistuttaa eläkkeellä oleva Suomen puolustusvoimain prikaatinkenraali ja sotatieteiden tohtori Pentti Airio:

”Jokainen kenraalikin on aloittanut alokkaana. Eteenpäin pääsee vain kyvykkyydellä eikä oikaisumahdollisuutta ole.”

Asepalvelusta ja armeijan johtamista käskyttämiseksi arvostelevat ovat hänen mukaansa mielipiteineen vuosikymmeniä jäljessä. Nykypäivänä maanpuolustushenki luodaan jollain aivan muulla.

Vain seitsemän prosenttia pääsee koulutukseen

Paimiosta kotoisin olevan Pentti Airion tavoitteena oli reserviupseerikoulu, kun hän ylioppilaaksi kirjoitettuaan aloitti vapaaehtoisena asepalveluksen Porin prikaatissa vuonna 1965. Siihen velvoitti jo syntymässä saatu henkinen perintö. Airion isä oli reservinupseeri, hänen kaksi setäänsä olivat kaatuneet sodassa ja heistä toisen muistoksi hän oli saanut etunimensäkin.

Uravaihtoehtoja oli kaksi: sotilasura ja historianopinnot. Kun tieto kadettikouluun hyväksymisestä tuli ensin, Pentti Airio valitsi sen.

”Historiaan siirryin lopetettuani palveluksen”, hän toteaa.

Sotilasuransa jälkeen Airio on kirjoittanut sota-aiheisia kirjoja, muun muassa jalkaväenkenraali ja puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinosesta, joka oli hänen väitöskirjansakin aiheena.

Pentti Airion asepalvelusaikana reserviupseerikoulu oli – kuten nykyäänkin – tavoiteltu paikka. Sitä se on ollut kautta historian, vaikka yhteiskunnan vaiheet ovat toki sielläkin näkyneet.

”70-luvun puolivälissä, kun taistolaisuus nousi, halukkaita reserviupseerikoulutukseen riitti. Kurssijulkaisussa ajan henki näkyi siinä, että julkaisussa oli ainoastaan oppilaiden kuvat. Tekstit poistettiin, koska ne olivat sen verran antimilitaristisia.”

Kun Pentti Airio aloitti asepalveluksen, saapumiserä oli kooltaan 15 260 miestä. Heistä maavoimissa palveli 86 prosenttia, joista reservin upseereiksi koulutettiin kymmenen prosenttia. Airio opiskeli reserviupseerikoulun kurssilla 118, jonka vahvuus oli 1 266 nuorukaista. Nykyään kurssivahvuus on noin 700 miestä.

”Upseereiksi koulutetaan keskimäärin seitsemän prosenttia saapumiserästä”, Airio toteaa.

Suurin osa kurssille valituista on ylioppilaita, kuten Airionkin aikana oli. Monta muuta asiaa on kuitenkin muuttunut.

”Ei vain oppi, vaan myös kasvatus”

Pentti Airio aloitti reserviupseerikoulun johtajana toukokuussa 1996. Samana kesänä suorittivat reserviupseeritutkinnon ensimmäiset suomalaiset naiset, sillä naisalokkaat olivat astuneet armeijaan ensi kerran edellisen vuoden lokakuussa.

Airio on suhtautunut naisten asepalvelukseen alusta alkaen myönteisesti. Hän tosin ymmärtää, miksi jotkut asennoituivat kriittisesti ajatukseen naisista joukkueen johtajina.

”Rintaman etulinjan ja ylipäänsä sodan kurjuuden nähneet ehkä miettivät, rupeavatko miehet suojelemaan johtajaansa tosi paikan tullen. Heitä nuoremmat sukupolvet ovat kasvaneet yhdenvertaisuuteen. Myös sodan kuva on muuttunut.”

Naisten osallisuus ei ole ollut kuitenkaan merkittävin muutos upseerikoulutuksessa. Pentti Airion oppilasaikana kuri oli ankara.

”Silloin se oli käskemistä, jota ei liiemmin perusteltu. Nykyään suorituksiin motivoidaan ja kannustetaan. Se liittyy koulutustapojen yleiseenkin muutokseen.”

Hän mainitsee käytössä olevasta sloganista ”RUK kouluttaa ja RUK kasvattaa”. Se tarkoittaa, että varsinaisen sotatoimiin liittyvän koulutuksen lisäksi tuodaan esille maanpuolustushenkeen liittyviä arvoja ja asenteita.

Kannustavia johtamismetodeja opetettiin myös virolaisille upseereille, kun Suomi antoi naapurimaalle koulutusapua maan itsenäistymisen jälkeen. Pentti Airio sijoitti ensimmäisen kerran kuusi virolaista kantaupseeria reserviupseerikoulun kurssille vuonna 1997.

”Sanoin, etten ota yhtään kivenpotkijaa vain seuraamaan koulutusta. Sijoitin virolaisupseerit eri joukkueisiin ja nimesin jokaiselle tutor-oppilaan, joka tarvittaessa selvensi koulutusta. Halusin, että he näkevät ja kokevat, ettei alaisia kohdella aggressiivisesti tai mielivaltaisesti, vaan kannustavasti.”

Kokemukset vajaa kymmenen vuotta jatkuneesta Suomen ja Viron välisestä yhteistyöstä olivat Pentti Airion mukaan erittäin hyvät. Lopulta ongelmaksi tuli suomen kielen taidon heikkeneminen.

”Virolaiset olivat oppineet suomea katsomalla salaa suomalaisia televisio-ohjelmia. Kun maa sai oman television, he siirtyivät virolaisten ohjelmien pariin.”

Hyvä johtaja tuntee miehensä

Synnytäänkö vai kouluttaudutaanko johtajaksi? Pentti Airio sanoo, että osa reserviupseerikouluun valituista on synnynnäisiä johtajia.

”Jos pistetään kahdeksan partiopoikaa riviin ja käsketään pystyttämään teltta, joku heistä ryhtyy johtamaan toimintaa”, hän vertaa.

Loput harjaannutetaan esimiehiksi koulutuksella.

Minkälainen on hyvä johtaja?

”Johtajan on kestettävä henkistä ja fyysistä painetta”, listaa Pentti Airio.

Reserviupseerikoulun johtajana hän muun muassa kehitti paineensietokykyä mittaavan harjoituksen.

”Perusasioihin kuuluu myös se, että johtaja muiden tehtäviensä lisäksi tuntee miehensä ja heidän ongelmansa sekä pitää huolta, että he saavat riittävästi ruokaa ja lepoa.”

Kirkkojärven marssi mittaa yhä maksimikestävyyttä

Kun Pentti Airio suoritti reserviupseeritutkintoa, fyysistä maksimikestävyyttä mittaava Cooperin testiä ei tunnettu tai ainakaan se ei ollut käytössä puolustusvoimissa. Sen ajan rankin koitos oli – ja on yhä – Kirkkojärven marssi.

Katso video, jossa kesän 1965 marssin voittajajoukkueen jäsen Heikki Korosuo ja voittajakomppanian jäsen Paavo Castrén muistelevat kuuman päivän kisaa:

X